Argentiina toipui talouskriisistään

IPS — Eurooppaa ja Yhdysvaltoja nyt kurittava talouskriisi ja siitä kumpuavat protestiliikkeet koettiin Argentiinassa jo vuosikymmen sitten. Sen jälkeen alkoi uusi luku.
Joulun alla 2001 Argentiinassa puhjenneet suurprotestit johtivat 40 ihmisen kuolemaan, ja lukuisia loukkaantui. Liikehdintä oli reaktio kolme vuotta jatkuneeseen lamaan ja valtion velkaantumiseen. Romahtaneessa taloudessa työttömyys ja köyhyys olivat räjähtäneet kasvuun.
”Vuosien 2001-2002 kriisi oli tulosta kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) 1990-luvulla määräämästä talouden sopeutusohjelmasta”, protestiliikettä tutkinut sosiologi Norma Giarraca Buenos Airesin yliopistosta sanoo.
Argentiinan kansannousu suisti presidentti Fernando de la Rúan vallasta, ja maahan nimettiin reilun viikon kuluessa neljä väliaikaista valtionpäämiestä.
Kansasta 52 prosenttia vaipui köyhyyteen, ja työttömyys kipusi 24 prosenttiin. Lentokentät täyttyivät ulos pyrkivistä ihmisistä, varsinkin nuorista.
Pohjalta uuteen kasvuun
Protesti ylitti luokkarajat. Keski- ja hyvätuloiset vaativat pankkeihin jäädytettyjä säästöjään, köyhät ryöstivät marketteja pysyäkseen hengissä.
Sen jälkeen Argentiina kieltäytyi maksamasta isoa osaa ulkomaisista veloistaan. Kongressin nimittämä presidentti Eduardo Duhalde purki peson siteen dollariin.
Peson devalvointi sekä velkojen ja rahoituksen uudelleenjärjestelyt loivat pohjaa elpymiselle 2003, kun keskusta-vasemmistolaisen peronistipuolueen Néstor Kirchner tuli presidentiksi.
Sittemmin talous on kasvanut 7-10 prosentin vuosivauhtia, pois lukien vuosi 2009. Tuolloin kansainvälinen rahoituskriisi typisti kasvun 0,9 prosenttiin.
Kirchnerin ja häntä presidentinvirassa 2007 seuranneen vaimonsa Christina Fernándezin sosiaaliohjelmat ovat painaneet köyhyys- ja työttömyysprosentit alle kymmeneen.
Vaikeasti kopioitava malli
Oikean talouspolitiikan ohella elpymistä ovat siivittäneet Argentiinan viemien raaka-aineiden korkeat maailmanmarkkinahinnat, Giarraca muistuttaa.
Hänen mukaansa kansan vaatimaa suurta poliittista muutosta ei kuitenkaan tullut. Poliittiset olot ovat vakautuneet, mutta Giarraca aistii kapinallisen pohjavirran. Se näkyy esimerkiksi maakuntien asukastoiminnassa, jolla vastustetaan saastuttavia kaivoksia.
Yhteiskuntapoliittisen tutkimussäätiön johtaja ja Argentiinan Attac-järjestön jäsen taloustieteilijä Julio Gambina vertaa Euroopan nykytilaa Argentiinaan vuonna 2001.
”Argentiina ajautui räjähdystilaan saman liberalisoinnin, yksityistämisen ja sopeutuspolitiikan seurauksena, jota IMF ja Euroopan keskuspankki nyt suosittavat”, hän sanoo.
Gambinan mukaan Argentiinan ratkaisumallin soveltaminen Eurooppaan ei ole helppoa, osin yhteisvaluutta euron vuoksi.
”Vaikka palattaisiin vanhoihin valuuttoihin ja ne devalvoitaisiin, esimerkiksi Kreikalla ja Espanjalla ei ole kylliksi luonnonvaroja kasvattamaan vientiä”, Gambina pohtii.