Asiantuntija: Markkinat olisi korjattava hyödyttämään pienviljelijöitä

Näyttää siltä, että koko kehitysmaaliike on kääntänyt takkiaan niin nopeasti, että napit vain lentelevät. Vielä vajaat kymmenen vuotta sitten Maailman johtava ruokatalouden tutkimuskeskus IFPRI, Maailmanpankki, Kansainvälinen valuuttarahasto, YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO ja lukuisat kansalaisjärjestöt toistelivat, kuinka ruoan alhainen hinta haavoittaa maailman köyhiä.
Sen jälkeen kun ruoan hinta alkoi 2007—2008 dramaattisesti nousta, ei ruokakriisissä paljon muusta ole puhuttukaan kuin siitä, kuinka ruoan korkea hinta haavoittaa maailman köyhiä.
”Kun hinnat laskevat, se haittaa köyhiä, ja kun hinnat nousevat, se haittaa köyhiä. Onkohan kyse ollenkaan ruoan hinnasta, vai ehkä pikemminkin infrastruktuurista?” kysyi professori Jyrki Niemi Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta ulkoministeriön ruokakriisiseminaarissa 26. syyskuuta.
Pienviljelijät häviävät aina
IFPRIn toiminnanjohtajan Shenggen Fanin mielestä ristiriitaa ei ole, vaikka siltä saattaa pintapuolisesti näyttääkin.
”Vuonna 2003 ruoan hinta oli alhaalla eri syystä: se johtui teollisuusmaiden maataloustukiaisista, ei kehitysmaiden pientuottajien korkeasta tuottavuudesta”, samassa seminaarissa alustanut Fan perusteli.
Hänestä halpa tuontiruoka on voinut hyödyttää kehitysmaiden urbaaneja köyhiä, mutta nyt kalliista hinnoista kärsivät kaikki — kaupunkiväen lisäksi jopa pientuottajat.
”Äkkiseltään voi kuulostaa siltä, että pientuottajathan varmaan hyötyvät siitä, että ruoan hinta on korkealla. Mutta meidän tutkimuksemme osoittavat, että näin ei ole. Yli puolet pientuottajista on nimittäin netto-ostajia: he eivät pysty tuottamaan edes kaikkea omaa ruokaansa.”
Pientuottajat eivät pysty hyötymään korkeista hinnoista, sillä heillä ei ole millä sijoittaa tuotannon kasvattamiseen: siemeniin, lannoitteisiin, polttoaineeseen ja vaikkapa kastelujärjestelmiin. Ruoan hinnan mukana ovat nousseet myös maataloudessa tarvittavien kemikaalien ja muiden tarvikkeiden hinnat.
”Monien Afrikan maiden edessä on kaksiteräinen miekka. Kaupunkilaisille ruoka on kalliimpaa, eivätkä maaseudun tuottajat pääse nauttimaan korkeimmista hinnoista.”
”On paljon halvempaa ostaa ruokaa Lagosiin Houstonista kuin Pohjois-Nigeriasta”, Fan kuvasi.
Riskeiltä suojautuminen olisi tärkeää
”Suuremmat tuottajat voivat sijoittaa vakuutuksiin, ja heillä on rahaa ja fyysistä pääomaa, jolla suojautua hintojen heilahtelua vastaan”, Fan sanoi.
Fanin mukaan ruoalla keinottelu on todennäköisesti nostanut ruoan hintaa, vaikka siitä ei vielä olekaan tilastollisia todisteita. Joka tapauksessa keinottelu on lisännyt ruoan hinnan heilahtelua.
”Pelkästään se jättimäinen määrä uutta rahaa, joka hyödykemarkkinoille on virrannut, on vakuuttanut minut siitä, että sillä on merkitystä hintojen heilahteluun”, sanoi myös MTT:n professori Niemi.
Öljyn hinnan ja ruoan hinnan korrelaatio on kasvanut kaksinkertaiseksi viimeisten vuosien aikana — ei vähiten biopolttoainebuumin tähden. Jo 40 prosenttia kaikesta maailman maissista menee polttoaineen tuotantoon.
”Pientuottajilla ei ole mitään mahdollisuuksia pärjätä riskien kanssa”, jatkoi Fan.
Hän kertoi esimerkin veljestään, joka kasvattaa sikoja Kiinassa.
”Hän yrittää tehdä työtä markkinasyklien kanssa ja häviää joka kerta. Kun hinnat ovat korkealla, hän ostaa lisää porsaita. Kun hän olisi valmis myymään sikoja, hinnat ovat taas ehtineet romahtaa.”
Kun ei ole mahdollisuuksia saada lainaa, eikä valtio tee mitään hintaheilahtelujen hillitsemiseksi, on pientuottaja pahassa raossa.
Sijoituksia!
Shenggen Fanin mukaan tarvittaisiin ehdottomasti lisää sellaisia sijoituksia, jotka hyödyttäisivät pienviljelijöitä: uutta tutkimusta, teknologiaa sekä kuivuutta ja tulvia kestäviä lajikkeita. Tulevaisuudessa yhä suurempi ja kaupungistuva ihmisjoukko pitää pystyä ruokkimaan yhä pienemmällä maapinta-alalla.
Tuottavuus siis myös tarvitsee huomiota.
”Etiopia on hyvä esimerkki siitä, että jos vain annamme ihmisille ruokaa, he tottuvat siihen, ja tuotanto kärsii. Etiopialaiset ovat saaneet ruoka-apua hyvin kauan. He eivät ole päässeet siitä eroon, koska emme ole kiinnittäneet riittävästi huomiota pitkän aikavälin tuottavuuteen.”
”Siellä on kuitenkin sijoitettu turvaverkkoihin, jotka ovat pitäneet nälänhädän poissa. Jos nämä kaksi sijoitusmallia yhdistää, voidaan nähdä onnistumisia.”
Valtiot ja kansainvälinen yhteisö voivat myös tehdä oman osansa. Voitaisiin sijoittaa vakuutuksiin ja luoda hintoja vakauttavia hedge-rahastoja, samoin kuin kansainvälisiä ja alueellisia ruokavarastoja.
”Ekonomistina vastustin aiemmin kaikkea tällaista, missä hallitus sotkeutuu markkinoiden toimintaan”, Fan sanoi. ”Mutta nyt se ei minusta ole kaupan vääristämistä, vaan markkinoiden virheiden hallittua korjaamista.”
Markkinoiden pitäisi kannustaa viljelijöitä tuottavuuden parantamiseen ja lopettaa polttoaineen ja ruoantuotannon välinen kilpailu. Se ei Fanin mukaan ole köyhien maiden ja niiden viljelijöiden tehtävä, vaan kaikkien meidän, myös ja erityisesti maapallon rikkaammalla puoliskolla.