Euroopan unioni julkisti 30. marraskuuta Cancúnin ilmastokokouksessa lyhyen aikavälin ilmastorahoituksensa vuodelle 2010.
EU ja sen jäsenmaat ovat antaneet ja antamassa kuluvana vuonna 2,2 miljardia euroa tähän niin sanottuun fast-start finance -rahoitukseen, josta sovittiin vuosi sitten Kööpenhaminan ilmastokokouksessa. Siellä teollisuusmaat tekivät vapaaehtoisen sitoumuksen rahoittaa kehitysmaiden ilmastotoimia 10 miljardilla dollarilla vuosittain aikavälillä 2010-2012.
Suomen osuus vuoden 2010 rahoituksesta on noin 24,5 miljoonaa euroa. Toisin kuin monilla mailla, Suomen rahoitus on sataprosenttisesti lahjarahaa, ei lainaa.
Epäsuhta sopeutumisen ja hillitsemisen välillä
Kirkon Ulkomaanavun ilmastonmuutosasiantuntija Katri Suomi seuraa ilmastoneuvotteluja paikan päällä Cancúnissa ja osallistui muun muassa EU:n järjestämään lyhyen aikavälin ilmastorahoitusta käsitelleeseen oheistapahtumaan, jossa tiedot julkistettiin myöhään tiistai-iltana Suomen aikaa.
Katri Suomen mukaan EU:n ilmastorahoituksen raportointi ja pyrkimys läpinäkyvyyteen rahoituksen lähteiden ja käyttökohteiden suhteen on erittäin positiivista.
”Huolestuttavaa on kuitenkin se, että suurin osa EU:n lyhyen aikavälin ilmastorahoituksesta menee kehittyneempien kehitysmaiden ilmastonmuutoksen hillintätoimiin. Vain noin 30 prosentilla rahoituksesta tuetaan kehitysmaiden sopeutumistoimia, vaikka kaikkein haavoittuvimpien ja köyhimpien kehitysmaiden tarve sopeutua ilmastonmuutokseen on suuri.”
Sopeutumisen ja ilmastonmuutoksen hillitsemisen välisen kiistan taustalla on talous: hillitsemistoimet ovat parhaimmillaan tuottoisaa liiketoimintaa, kun taas kaikkein köyhimpien sopeutumisen tukeminen etupäässä apua, josta antajat eivät hyödy helposti suoraan. Köyhimmät kehitysmaat luonnollisesti taas puhuvat sopeutumisen puolesta, sillä se realisoituu suoraan rahaksi.
Onko ilmastoraha pois kehitysyhteistyöstä?
Kööpenhaminassa vuosi sitten sovittiin myös, että ilmastorahoitus on ”uutta ja lisäistä” ja että se lisää aidosti maiden antaman avun määrää. Kehitysmaat ja monet kansalaisjärjestöt ovat kritisoineet sitä, ettei näin näytä monessa tapauksessa olevan, vaan että jo luvatut apurahat paketoidaan uudelleen ja raportoidaan ilmastorahoituksena.
Yhteisesti sovittua tapaa laskea, mikä raha on uutta ei ole, joten ulkoministeriön ja ympäristöministeriön yhteisen tiedotteen mukaan on vaikeaa arvioida, mikä on uuden rahan todellinen tilanne eri EU-maissa.
Katri Suomen mukaan suurin osa EU:n lyhyen aikavälin ilmastorahoituksesta maksetaan kehitysyhteistyömäärärahoista, mikä vähentää muiden köyhyyden vähentämiseen tähtäävien sektorien tukea – eli ilmastolasku kuitataan pitkälti apubudjeteista.
”Pitkän aikavälin ilmastorahoituksen osalta epäsuhta hillintä- ja sopeutumistoimien välillä on korjattava, eikä rahoitus saa olla pois kehitysyhteistyömäärärahojen 0,7 prosentin BKTL–tavoitteesta” Katri Suomi sanoo.
Lyhyen aikavälin rahoituksesta ja sen toimeenpanosta raportoiminen ovat ulkoministeriön ja ympäristöministeriön mukaan nousemassa yhdeksi Cancúnin-kokouksen avainkysymyksistä – jopa teollisuusmaiden uskottavuuden mittariksi.
EU tulee ministeriöiden mukaan raportoimaan rahoitussitoumuksen etenemisestä vuosittain.
Kepan Cancún-sivu
YM:n ja UM:n tiedote: EU julkisti lyhyen aikavälin rahoituksen raportin Cancúnissa: 2,2 miljardia euroa kehitysmaiden ilmastohankkeisiin vuonna 2010