Eriarvoisuus ei ole luonnontila, vaan se on seurausta ihmisten toiminnasta ja valinnoista. Siksi myös erilaiset ratkaisut eriarvoisuuden kitkemiseksi liittyvät poliittisiin päätöksiin ja ihmisten toimintaan. Näihin potentiaalisiin ratkaisuihin pureuduttiin Fingon ja Suomen sosiaali ja terveys ry SOSTEn keskustelutilaisuudessa Turun Eurooppa-foorumissa.
Eriarvoisuudesta puhuessamme keskustelu kääntyy usein taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen, kuten tuloeroihin, terveyteen ja koulutukseen. Tuloeroja ja koulutustasoa on mahdollista mitata ja niiden kehittymistä seurata selkeiden mittareiden avulla. Vaikeampaa on kuitenkin mitata eriarvoisuuteen yhtä lailla kuuluvia asioita, kuten osattomuuden ja ulkopuolisuuden tunnetta.
”Ihmisten osallisuuden ja vaikutusmahdollisuuksien konkretisoiminen ja mittaaminen on haastavaa. Suomessakin esimerkiksi vaaleissa äänestävät vähiten ne, joilla menee huonoiten”, SOSTEn erityisasiantuntija Erja Saarinen sanoo.
Eriarvoisuus on vahvasti esillä julkisessa keskustelussa, ainakin jos mediaosumia tarkastellaan.
”Viimeisen vuoden aikana eriarvoisuudesta on kirjoitettu meillä Turun Sanomissa yli 380 kertaa”, tilaisuutta juontanut Turun Sanomien päätoimittaja Kari Vainio sanoo.
Talouskasvu ei takaa hyvinvointia
Taloudelliseen eriarvoisuuteen ratkaisuna esitetään useimmiten talouskasvua. Valtioiden välistä talouskasvua mitataan bruttokansantuotteen eli BKT:n avulla.
”On todella vanhanaikaista ajatella, että taloudellista eriarvoisuutta korjattaisiin talouskasvulla. On todistettu jo kymmeniä vuosia sitten, että vaikka talous kasvaisi, ei raha automaattisesti valu köyhimmille. Kun puhutaan valtioiden kehityksestä, mukana pitäisi olla esimerkiksi tasa-arvoa ja hyvinvointia kuvaavat mittarit” vihreiden europarlamentaarikko Heidi Hautala sanoo.
Niin kauan, kun talouskasvu tarkoittaa materiaalien nykyistenkaltaista tai jopa lisääntyvää käyttöä, myös ilmastonmuutos kiihtyy. Ilmastonmuutoksen vaikutukset osuvat pahiten maailman köyhimpiin ihmisiin, joilla ei ole mahdollisuutta varautua tai suojautua ilmastonmuutosta vastaan.
”On tapahtunut selkeä henkinen muutos siihen, millaisella vakavuudella ilmastonmuutoksesta puhutaan. Meidän on pakko päästä tilanteeseen, jossa talouskasvu ei tarkoita luonnonvarojen ylikulutusta”, kokoomuksen kansanedustaja Saara-Sofia Sirén sanoo.
Ratkaisut vaativat maailman päättäjiltä yhteisen tulevaisuuden vision
Vuonna 2015 YK:ssa hyväksyttiin kestävän kehityksen tavoitteet, eli Agenda2030-tavoitteet. Ne pitävät sisällään 17 tavoitetta, joiden saavuttamiseen YK ja sen jäsenmaat ovat sitoutuneet. Agenda2030-tavoitteiden pääperiaatteena on, ettei ketään saa jättää kehityksestä jälkeen. Tämä tarkoittaa, että maat ovat sitoutuneet vähentämään kaikkea syrjintää ja eriarvoisuutta.
”EU maailman suurimpana kehitysyhteistyötoimijana ja kauppablokkina voi vaikuttaa merkittävästi globaaliin eriarvoisuuteen. Keinovalikoimaan kuuluu kehitysyhteistyön lisäksi kauppaa, verotusta, muuttoliikettä ja ilmastoa koskeva politiikka”, muistuttaa Fingon kestävän kehityksen asiantuntija Jussi Kanner.
”Tällä hetkellä huolestuttavinta on, että valtioiden johtajilla omien etujen tavoittelu menee yhteisten tavoitteiden edelle. Eriarvoisuutta ei voida ratkaista, jos maiden johtajat näkevät valtiot kilpailuasetelmassa, jossa oma hyvinvointi taataan muiden kustannuksella”, Kanner summaa.