Ghada Abdel Aal haluaa naimisiin — ja oikeuden puhua siitä

Farmaseutti Ghada Abdel Aal, 32, on nopeasti noussut nimettömästä bloginpitäjästä Egyptin nuorten naisten äänitorveksi. Hänen suorapuheisesta, blogiin pohjaavasta esikoisteoksestaan ”I Want to Get Married” (haluan naimisiin) on otettu yhdeksän painosta ja kirjaan perustuva, Abdel Aalin käsikirjoittama TV-sarja on valmisteilla.Tapasimme Abdel Aalin helsinkiläisessä kahvilassa paria päivää ennen Kepan järjestämää Maailma kylässä -festivaalia, jonka vieraana hän Suomessa on. Kaukana stereotyyppisestä kainosta ja hiljaisesta arabinaisesta, Abdel Aal tiivisti asiansa tottuneen napakasti, ja nauroi perään.Ghada Abdel Aal, kirjoitat pieleen menneistä kosinnoista. Miksi ne ovat menneet pieleen?Egyptissä tavallinen, keskiluokkainen tapa mennä naimisiin on vähän niin kuin sokkotreffeillä käymistä, paitsi että sen miehen kanssa on mentävä naimisiin vuoden päästä. Ja kihloista on päätettävä jo neljännen tapaamisen jälkeen, se on hyvin pelottavaa.Jos osaa pelata sitä peliä ja olla kuuliainen ja hiljainen, eikä puhu vastaan tai kysele kysymyksiä, kaikki menee sujuvasti. Mutta jos naisella on aivot, se onkin jo vähän vaikeampaa. Jos haluaa näyttää oikean persoonallisuutensa, on pulassa. Luulen, että kohtalo ajoi minut pitämään blogia niin monen kosijan jälkeen. Minulla on ollut viisi, kuusi kosijaa joka vuosi viimeisen kymmenen vuoden ajan, eli oli monta traagista tarinaa kerrottavana.Olet kirjoittanut, että taloudellisista syistä ihmiset menevät yhä vanhempina naimisiin. Miksi niin käy?Me aiheutamme itsellemme ongelmia naimisiinmenon suhteen, koska meidän odotuksemme ovat niin korkealla. Joka tyttö toivoo aloittavansa uuden elämänsä siitä pisteestä mihin hänen vanhempansa ovat päässeet: pitää olla iso asunto huonekaluineen, mattoineen ja verhoineen, ja kaiken pitää olla uutta, ja miehen pitää ostaa vielä paljon koruja.Meillä on paljon työttömyyttä, joten monien on vaikeaa vuokrata tai ostaa asuntoa. Monilla miehillä ei ole varaa mennä naimisiin alle kolmikymppisinä. Taloudellisista syistä naimisiin meno siirtyy yhä myöhempään ikään. Meillä nyt on aina puhuttu naimisiinmenokriisistä — 1800-luvulla se oli kaksikymppisten kriisi ja nyt kolmikymppisten, ikään kuin meillä kaikilla olisi parasta ennen -päivämäärä.Jokainen egyptiläinen perhe on huolissaan tyttäriensä naimisiinmenosta. Kun me naiset valmistumme, ihmiset alkavat laskea päiviä. Minun perheeni aloitti hätäkokousten pitämisen kun minä täytin 25 vuotta.Olet sanonut, että kun äitisi kuoli, sukusi kävi epätoivoiseksi.Naimisiinmeno on naisten peliä. Kun mies haluaa mennä naimisiin, hän kertoo siitä äidilleen, ja äiti etsii sopivan morsiankandidaatin. Kun sulhanen tulee tytön kotiin, naiset hoitavat kaiken neuvovat niin tyttö kuin poikaa. Joten kun äitini kuoli, kaikki sukuni naiset ajattelivat, että tälle orporaukalle on nyt nopeasti löydettävä mies.Heille tuntui kelpaavan kuka tahansa, jolla vain on pulssi! Kuka vain käveli kadulla, niin suvun tädit yrittivät saada miehiä kanssani naimisiin.Rohkeudesta ja feminismistäKuulostaa hyvin rohkealta tekstiltä, mielikuva Egyptistä kun on melko konservatiivinen. Oletko jonkinmoinen vallankumouksellinen feministi, kun uskallat puhua näin suoraan?Olen kyllä suututtanut blogillani monia. Naisten ei odoteta puhuvan näin, koska jos nainen alkaa lähestyä kolmeakymmentä eikä ole naimisissa, antaa puheilla helposti itsestään sellaisen kuvan, että on säälittävä ja ruma, kukaan ei halua tai himoitse. Näistä asioista puhuminen on hyvin vaikeaa Egyptissä.Ei kukaan toki satuta fyysisesti, mutta ihmiset voivat puhua paljon pahaa.Feministit taas eivät pitäneet kirjastani, koska heistä olisi pitänyt sanoa, ettemme me naiset tarvitse miehiä, painukoot ukot helvettiin!Et siis ole fundamentalisti?En, ja siksi kirjaani ostavatkin enemmän miehet kuin naiset. Minä kun en hyökkää heitä vastaan, vaan selitän. Olen saanut miehiltä paljon sähköposteja, joissa on sanottu, etteivät miehet ole tienneet, että asiat ovat näin huonosti. Että jos se oikeasti on näin, niin minulla on täysi oikeus kirjoittaa niin.Yhteiskunnasta ja ilmaisuvapaudestaAloitit nimettömänä bloggaajana ja olet haastatteluissa ylistänyt internetin ilmaisuvapautta. Tätä ei voi olla yhdistämättä Facebookin ja Twitterin siivittämiin vallankumouksiin arabimaissa. Voiko uusi teknologia näin muuttaa jopa kulttuureja?Totta kai! Ennen internetiä me emme löytäneet toisiamme, koska ei meillä ollut lupaa puhua politiikkaa kouluissa, oppilaitoksissa tai yliopistoissa. Minä en asu edes Kairossa, vaan kahden tunnin ajon päässä, eikä kaupungissani ole kulttuurikeskuksia tai muita paikkoja, missä voisimme nuorten kesken tavata ja vaihtaa ajatuksia.Sitten me löysimme netin, ja aloimme käyttää sitä yhteydenpitoon. Se oli todella tärkeää; aloimme keskustella, väitellä ja pohtia mitä tulevaisuudessa tapahtuu yhteiskunnassa ja politiikassa. Egyptissä tapahtuu nyt paljon tämän kommunikaation vallankumouksen tähden, sillä ilman Facebookia, Twitteriä ja blogeja emme ikinä olisi voineet järjestäytyä tai edes keskustella mitä pitäisi tehdä, että meno maassa muuttuu!Ja on tämä kai ollut kirjallinen vallankumouskin, sillä kirjasi on Egyptin ensimmäinen, joka julkaistaan kansankielellä, eikä klassiseksi arabiaksi?Nimenomaan. Minusta oli todella kummallista, kun sain ensimmäisen sähköpostin kustantajalta. Olin kyllä saanut blogiin toistuvia pyyntöjä julkaista tekstit, mutta ei minulla ollut mitään käsitystä miten kirjoja julkaistaan, eikä mitään suhteita kirjamaailmaan. Minä olin kuvitellut, että kirjailijat ovat yli 60-vuotiaita paksuine laseineen ja harmaine hiuksineen. Ja monet ovat olleet kuolleita vuosikausia ennen kuin heitä aletaan kutsua kirjailijoiksi.Luuletko, että poliittiset muutokset helpottavat naisten asemaa, ja vaikka sinun toiveitasi päästä naimisiin?Nyt on suuri riski, että menetämme viimeisinä vuosina aikaan saadut naisten asemaa parantavat lakimuutokset, vain sen tähden että entisen presidentin puoliso kannatti niitä.Uskonnolliset äänenpainot ovat yhteiskunnassa yhä voimakkaampia, ja egyptiläiset ovat hyvin herkkiä vaikutteille… kadunmies uskoo helposti, jos joku sanoo puhuvansa jumalan sanaa. Ne jotka sanovat puhuvansa jumalan sanaa, sanovat ettei naisten pitäisi tehdä sitä ja tätä.Me olemme avanneet oven demokratialle, ja kaikkia ääniä pitää kunnioittaa. Mutta olemme me suuren taistelun äärellä. Riski kuitenkin kannattaa ottaa, ja me olemme valmiita siihen taisteluun!Naimisiin ulkomailla?Lopuksi vielä, nyt kun olet suosittu kirjailija, jonka teoksia on käännetty, ja kierrät puhumassa ympäri maailmaa, eikö se voi auttaa aviomiehen löytämisessä — vaikkapa täältä Suomesta?[Nauraa pitkään.] Luulen, että vaikutus on aivan päinvastainen. Suurin osa egyptiläisistä miehistä pelkää minua hyvin paljon. Nyt kun olen suorapuheinen, rohkea ja kuuluisa, he pelkäävät, että kirjoitan heistä seuraavaan kirjaani. Suurimmassa osassa Euroopan maista, joissa käyn, minua taas pidetään hyvin perinteisenä naisena, koska käytän huivia…Eli olet kulttuurien välissä jumissa?Todellakin, en tiedä onko minulla koskaan toivoa löytää jotakuta ihmistä elämääni.Toivotaan parasta.Kyllä, toivotaan niin.Love and Revolution: Ghada Abdel Aalin esiintymiset Maailma kylässä -festivaalillawww.maailmakylassa.fi