Jane on viidentoista vanha tyttö tansanialaiskylässä. Hän lukee läksyjä öljylampun valossa ja kadehtii naapuria, jolla on aurinkopaneeli. Hänkin niin haluaisi puhdasta energiaa!
Jane on kuvitteellinen henkilö, joka luotiin ryhmätöissä Fingon ja tansanialaisen Ndoto Hubin työpajassa Tansanian innovaatioviikoilla 11. maaliskuuta.
Ryhmätyöläiset synnyttivät Janen ja monta muuta henkilöä, koska tehtävä oli perehtyä innovaatiotoiminnan yhteen peruspilariin, käyttäjälähtöiseen suunnitteluun. Tehtävänä oli miettiä, mitä ihmiset köyhissä kylissä tekevät, mistä he unelmoivat, mikä heitä motivoi ja mikä turhauttaa.
Päivän teemana olivat innovaatiot kestävän kehityksen tavoitteiden ratkaisuina. Jane edusti tavoitetta numero seitsemän: edullista ja puhdasta energiaa.
Hyödynsaajien eli köyhien ihmisten syvällinen tuntemus on kansalaisjärjestöille tuttua, ja keskustelu olikin vilkaista.
Ajattelisiko Jane tuossa tilanteessa oikeasti puhdasta energiaa vai haluaisiko hän ylipäätään sähköt ja kirkkaammat valot? Olisiko hän kuullut kestävän kehityksen tavoitteista? Ehkä, joku sanoi, kylissä kuunnellaan paljon radiota.
Kun esimerkkihenkilöistä oli päästy yhteisymmärrykseen, voitaisiin alkaa suunnitella tuotteita tai palveluita, jotka Janea auttaisivat, ohjeisti kouluttaja Faraja Nyalandu.
”Tämä ongelma on mahdollisuus palvelujen ja tuotteiden muotoilijoille”, hän sanoi.
”Jokainen kestävän kehityksen tavoite on mahdollisuus nuorille, jotka haluavat suunnitella ratkaisuja.”
Vähemmän puhetta, enemmän toimintaa
Vaikka kohderyhmien hahmottelu ehkä olikin järjestöille tuttua, on innovaatioiden suunnittelussa uuttakin.
Nyalandu painotti, että toisin kuin järjestöjen ja valtionhallinnon työssä tyypillisesti, innovaatioiden etsimisessä ei ole sijaa turhalle byrokratialle ja jahkailulle.
Jos jotain on päätetty edellisessä kokouksessa, miksi enää palata lukemaan vanhoja pöytäkirjoja ja vellomaan samassa keskustelussa, hän ihmetteli. Miksi kokousten asialistoilla ylipäätään on paljon aikaa vievä kohta ”muut esille tulevat asiat”?
”Puhutaan vähemmän, tehdään enemmän”, hän ohjeisti. Riskejä pitää ottaa rohkeasti ja kaikkein rohkeimpia pitää palkita.
Järjestöissä ja valtionhallinnossa on Nyalandun mukaan liikaa hallinnollista byrokratiaa: suorittavasta portaasta pomoihin on monta askelta, eikä ruohonjuurilla uskalleta tehdä päätöksiä.
”Innovaatioissa kaikki ideat ovat yhtä arvokkaita. Ei ole pomoa, joka ajattelee ja työntekijöitä, jotka toimivat”, Nyalandu sanoi.
Silloin joku yleisöstä kuiskasi: ”Wow.”
Järjestöt vähänlaisesti esillä jokavuotisessa tapahtumassa
Fingon innovaatioista vastaava asiantuntija Emma Nkonoki oli ilahtunut, että paikalle oli saapunut paljon Fingon jäsenjärjestöjen kumppaneita ja muita innovaatioista kiinnostuneita ihmisiä. Muutaman jäsenjärjestön edustajakin oli paikalla.
Nkonokia on turhauttanut, että Dar es Salaamin vuotuisessa innovaatiotapahtumassa on esillä vähänlaisesti kansalaisjärjestöjä – melkeinpä vain suuret ja tunnetut järjestöt.
”Kun katsoo tänäkin vuonna koko viikon ohjelmaa, Fingon kaksi tapahtumaa ovat ainoat, joissa puhutaan suoraan ruohonjuuritason järjestöistä”, Nkonoki sanoi.
Hän kannusti osallistujia tutustumaan naisille suunnattuun yrityshautomo Ndoto Hubiin myös tapahtuman ulkopuolella ja olemaan muutenkin aktiivisia.
”Muistakaa tehdä töitä: teillä on haasteita, mutta myös ideoita ja ratkaisuja, älkään vain odottako niiden kanssa, koska ei kukaan tule teitä pelastamaan. Lähtekää ulos hommiin!” hän nauratti yleisöä.
”Ja kääntäkää materiaalinne swahiliksi, koska Tansaniassa on paljon ihmisiä, jotka eivät puhu hyvin tai ollenkaan englantia. Otetaan mukaan myös heidät. Luodaan innovaatioita kaikille eikä jätetä ketään jälkeen!”
Fingo järjesti 13. maaliskuuta myös toisen työpajan, jossa käsiteltiin ruohonjuuritason toimijoiden ottamista mukaan innovaatioihin. Lue lisää blogista Medium.com-sivustolla.