Parina viime vuonna uutisotsikoissa on vilahdellut kehitysjärjestöjen saamia jättilahjoituksia.
Kirkon Ulkomaanapu on saanut nimettömältä lahjoittajalta yhteensä neljän miljoonan euron jättipotin parin vuoden sisällä. Suomen Unicefin viime vuonna vastaanottama kuuden miljoonan euron nimetön lahjoitus on koko kansainvälisen järjestön mittakaavassa suurin ensilahjoitus koskaan.
Poikkeuksellisten lahjarahojen medianäkyvyys on ansaittua. Kehitysyhteistyöjärjestöjen yksityishenkilöiltä vuosittain keräämästä yli 100 miljoonasta eurosta ne muodostavat kuitenkin vain pienen murto-osan, järjestökentältä muistutetaan.
”Valtaosa Kirkon Ulkomaanavunkin lahjoituksista tulee ’tavallisina’ lahjoituksina. Esimerkiksi kuukausilahjoitusten ja siten kuukausilahjoittajien osuus on merkittävä”, sanoo varainhankintapäällikkö Johanna Karjalainen.
Suurlahjoituksesta puhutaan, kun kyseessä on yli 10 000 euron arvoinen rahasumma. Esimerkiksi Ulkomaanavun tapauksessa vuonna 2016 suurlahjoittajien osuus oli alle 10 prosenttia kaikesta yksityishenkilöiltä kerätystä rahasta.
Verrannollisesti esimerkiksi Solidaarisuudella suurlahjoittajia ei ole ollut viime vuosina lainkaan, vaikka yksityishenkilöiltä kerätyt rahasummat ovatkin samaan aikaan moninkertaistuneet.
Lahjoitus kertoo arvomaailmasta
Suuria summia lahjoittavat eivät varainhankinnan näkökulmasta ole sen kummallisempia kuin muutkaan lahjoittavat suomalaiset.
Rahoittajakyselyiden mukaan järjestöjen kanssa jaettu yhteinen arvomaailma, altruismi ja omastaan antaminen korostuvat niin isojen kuin pienten lahjoitusten antajille.
”Kun ihminen on siinä kohdassa elämässään, että ymmärtää että omalla toivelistalla ei ole asioita joita voisi ostaa kaupasta, mieli alkaa askartelemaan isompien kysymysten äärellä”, sanoo Pelastakaa Lasten varainhankintapäällikkö Sari Meller.
Pelastakaa Lapsilla yli 10 000 euroa vuodessa lahjoittavia on parisenkymmentä. Suurlahjoittajien kohdalla henkilökohtaisempi kontakti auttaa kuitenkin yksilöimään motiiveja keskivertolahjoittajaa tarkemmin.
”Heillä on useimmiten oma henkilökohtainen syy, miksi ovat valinneet juuri meidän järjestön. Usein se liittyy omaan lapsuuteen tai lahjoittaja on itse adoptiolapsi, ollut meidän lomakodissa kesäisin tai saanut vaikkapa Eväitä Elämälle -tukea nuoruudessaan”, Meller kuvaa.
Tulokset kiinnostavat
Monet suurlahjoittajat haluavat myös usein tarkemmin yksilöidä rahoituskohteita ja kuulla tuloksista. Esimerkiksi Kirkon Ulkomaanavun nimetön rahoittaja suuntasi rahat selkeästi tiettyihin kohteisiin pakolaistyössä.
Kehitysjärjestöjen keräämän yksityisen rahan määrä on ollut selvästi kasvussa viime vuosina. Rahavirta ei ole kuitenkaan syntynyt ilman lisäpanostuksia ja ammattimaisempaa varainhankintaa. Yhä useampi järjestö on myös ulkoistanut varainhankinnan kokonaan talon ulkopuolelle.
Esimerkiksi Solidaarisuuden kohdalla merkittävät lisäinvestoinnit ovat liki kolminkertaistaneet yksityislahjoittajilta tulevan rahan, sanoo järjestön varainhankintapäällikkö Samuli Tarvainen. Erityisenä painopisteenä on ollut nuorten rahoittajien saaminen mukaan.
Kirkon Ulkomaanavun suunnalla ollaan huomattu, että tulokset näkyvät niin pienten kuin suurten rahoittajien lisääntymisenä.
”Ainakin meillä suurlahjoitukset ovat kasvaneet euromääräisesti viime vuosina, mutta niin ovat myös kaikki muutkin lahjoitukset. Eniten tässä lienee kyse ihan siitä, että olemme panostaneet jo useamman vuoden ajan suurlahjoittajien lisäämiseen, samoin kuin esimerkiksi kuukausilahjoittajien hankkimiseen”, sanoo Karjalainen sanoo.
Laajemmat verovähennysoikeudet?
Lainsäädännön tasolla Suomessa varainhankintaa käsittelevä lainsäädäntö on jo nyt muihin Pohjoismaihin verrattuna hyvällä tolalla, sanoo varainhankintajärjestöjä edustava Vastuullinen Lahjoittaminen ry.
Korjattavaa siitä huolimatta on muun muassa verovähennysoikeuksien kohdalla. Tällä hetkellä yksityishenkilö voi vähentää verotuksessaan yliopistoille, tutkimukseen, taiteeseen tai suomalaisen kulttuuriperinteen vaalimiseen annetut lahjoitukset.
Kapea soveltamisala kaipaisi uudelleenarviointia, ja VaLan pääsihteeri Pia Tornikosken mukaan muun muassa kehitysyhteistyö kuuluisi luontevasti uudelleenarvioinnin piiriin.
”Pienenä esteenä on, että yleinen ilmapiiri ei ole juuri nyt oikein salliva verovähennysoikeuksien laajentamiselle”, sanoo Tornikoski.
Hän kuitenkin muistuttaa laajemmasta yhteiskunnallisesta edusta.
”Kyseessähän ei ole pelkästään järjestöjen taloudellisen toiminnan vahvistamiseen tähtäävä hanke. Verokohtelulla kun voidaan myös yleisemmin edistää filantropiaa yhteiskunnassa”, Tornikoski toteaa.
Testamenttien määrää vaikea ennustaa
Nykyisissäkin puitteissa järjestöillä on yhteishankkeita suurlahjoituksien lisäämiseksi.
Yksi tällainen on VaLan vuodesta 2015 vetämä Hyvä testamentti -kampanja, jossa suomalaisia kannustetaan tekemään testamenttilahjoituksia hyväntekeväisyyteen. Varsinaisista pitkän linjan trendeistä testamenttien kohdalla on kuitenkin vaikea sanoa vielä tässä vaiheessa mitään, muistuttaa Tornikoski.
”Nyt voimaantulevat testamentit on todennäköisesti kirjoitettu joskus 1980- ja 1990-luvuilla. Kestää vielä pitkä aika ennen kuin nyt meneillään olevan kampanjan kautta alkaa tulla tuloja järjestöille”, hän toteaa.
Mitään vakaata tulonlähdettä testamenteista ei myöskään odoteta, sillä niiden määrää ei pysty vuodesta toiseen ennustamaan.