Brittiyhtiö Barrick Gold yritti Tansaniassa valittaa oikeusjutusta, jossa valtio penäsi siltä verosaatavia lähes 82 miljoonan dollarin edestä, vuodesta 2010 saakka. Lokakuussa 2016 tuli pettymys, sillä oikeus ei kallistunut kultakaivoksen puolelle. Barrick Gold sanoi tehneensä tappiota, siksi verojakaan ei oltu maksettu.
Oikeuden mukaan ei ollut uskottavaa, että Barrick olisi aidosti tehnyt vuosia tappiota Tansaniassa, kun se samaan aikaan maksoi Tansaniassa kaivetusta kullasta Britanniassa yli 400 miljoonan dollarin edestä osinkoja osakkeenomistajilleen. Tuomari Fauz Twaib piti miljoonaosinkoja tappiollisesta liiketoiminnasta ”yllättävinä” Tanzania Daily News -sanomalehden mukaan.
Veronkiertoepäily ei koske pelkästään Barrick Goldia. Samainen Tanzania Daily News kertoi alkuvuonna, että oikeudessa oli peräti 26 juttua, joissa suuria yrityksiä epäillään verojen kiertämisestä. Verottajan vaatimat saatavat näistä vastasivat kymmentä prosenttia koko maan veropotista ja kolmea prosenttia koko maan bruttokansantuotteesta.
Vain yksi veronmaksaja
Kepan maatoimisto Tansaniassa selvitti aiemmin tänä vuonna Viktoria-järven alueella toimivien kaivosten veronmaksua, ja koko alueelta löytyi vain yksi, Geita Gold Mining, joka maksoi Tansanialle yhteisöveroa. Kaikki muut raportoivat tappioita vuodesta toiseen.
Puhtain paperein ei pääse myöskään Geita Gold Mining: se on yksi niistä 26 yrityksestä, joka on oikeudessa veronmaksuhaluttomuudestaan.
”Kaivostoiminta on pääomaintensiivistä, joten kaikki toimivat luultavasti aluksi tappiolla”, sanoo selvityksen tehnyt asiantuntija Eva Nilsson. ”Mutta vaikka kullan hinta on laskenut vuoden 2011 huippulukemista, on se silti historiallisen korkealla.”
Nilsson ei tansanialaisen oikeusistuimen tapaan oikein usko, että kullankaivuu olisi niin huonoa bisnestä, että se laahaisi läpi vuosien miinuksella. Luultavimmin voitot on siirretty pois Tansaniasta esimerkiksi siirtohinnoittelun väärinkäytön avulla tai yritysten sisäisillä lainakikkailuilla.
Myös kotimaiset yritykset kiertävät veroja
Veronkierto ei ole vain kaivosalan ilmiö, vaikka Panaman ja Bahaman tietovuotojen listauksissa Tansaniassa toimivat luonnonvarayritykset komeilevatkin suurina veronkiertäjinä. Luonnonvara-ala on Tansanian suurin teollisuudenala, joten siellä liikkuvat suurimmat rahat, ja siksi huomiokin keskittyy helposti sinne.
”Veroja kierretään myös esimerkiksi matkailussa ja tupakantuotannossa. Ja monet tansanialaisyrityksetkin tekevät sitä, ei ongelma koske vain ulkomaisia”, Nilsson muistuttaa. Hänen kollegansa, asiantuntija Bakar Khamis kuitenkin muistuttaa, että kaikki ulkomaalaiset yritykset eivät kierrä veroja.
”Mutta kaikki yksityisyritykset haluavat maksimoida voittonsa. Jos on porsaanreikiä, niitä käytetään”, Khamis sanoo.
Kumpikaan ei muista, että yksikään yritys Tansaniassa olisi kerännyt positiivista julkisuutta maksamalla kaikki veronsa suomalaisen Supercellin tapaan.
”Välillä kuulee joidenkin kehuvan veronmaksulla, mutta samalla he yleensä sanovat, että se on vaikeaa, jos kaikki muut kiertävät”, Nilsson sanoo.
Voisiko kansainvälisiä yrityksiä verottaa yksikköinä?
Tansaniassa on vaikeaa saada tietoa veroista, eli median ja kansalaisyhteiskunnan on hankalaa tutkia mahdollista veronkiertoa. Khamis ja Nilsson ovat silti varovaisen toiveikkaita tulevaisuuden suhteen.
”Tansaniassa on koulutettu virkamiehiä paljon esimerkiksi siirtohinnoittelusta ja sen väärinkäytöstä, jota käyttämällä valtaosa veroista karkaa maailmalle”, Khamis sanoo. ”Ja kansalaisyhteiskunta on kampanjoinut hyvin aktiivisesti, että yritykset maksaisivat veronsa reilusti.”
Eva Nilssonin mielestä kaikki työkalut ovat olemassa, vain poliittista tahtoa ja resursseja puuttuu.
”Tärkeintä olisi saada läpinäkyvää tietoa monikansallisten yritysten finansseista maakohtaisesti, samoin kuin siitä, kuka yritykset tosiasiallisesti omistaa. Iso kysymys tulevaisuudessa on se, voisiko suuria yrityksiä verottaa aivan uudella tavalla. Ideaalisti monikansallisia yrityksiä verotettaisiin kokonaisuuksina eikä joka maassa erikseen. Kerätyt verot voitaisiin sitten jakaa sen mukaan, mitä yritys missäkin maassa tekee.”
Suuria ratkaisuja veronkiertoon on Bakar Khamisin mukaan turha havitella yksittäisistä maista kuten Tansaniasta tai Suomesta.
”Tarvitaan alueellisia ja globaaleja ponnisteluja ja paljon poliittista tahtoa. OECD-maiden tulisi joustaa kannoissaan ja suostua siihen, että YK:n alle luotaisiin kansainvälinen verotoimija, joka voisi säätää globaalit säännöt verotuksesta ja johon kaikki maat voisivat osallistua tasa-arvoisina jäseninä.”