JULIENGRONDIN/SHUTTERSTOCK
Yli miljardi ihmistä kärsii jatkuvasti heikosta ruokaturvasta. Keskeinen syy puutteelliseen ja riittämättömään ravintoon on köyhyys, minkä vuoksi Suomenkin kehityspolitiikan ensisijainen tehtävä on äärimmäisen köyhyyden vähentäminen.
Vuonna 2004 annettu Maaseutukehityksen linjaus saa kevään kuluessa tarkennuksekseen Maatalouden ja ruokaturvan kehityspoliittisen linjauksen.
Luonnos linjaustekstistä on kiertänyt viime viikkoina kommentoitavana laajasti sekä ulkoministeriön sisällä että kansalaisjärjestöillä. Ulkoministeriön maaseutukehityksen neuvonantajan Sanna-Liisa Taivalmaan mukaan lopullinen luonnosteksti on tarkoitus saada valmiiksi ”kevään kuluessa”.
Tulevan linjauksen mukaan Suomen maatalousalan ja ruokaturvan kehityspolitiikan tavoitteena on köyhien maiden pienviljelijöiden tuotannon ja toimeentulon edellytysten parantaminen. Lisäksi ruokaturvan edistämiseen kuuluu linjausluonnoksen mukaan sellaisen tulonjakopolitiikan edistäminen, mikä takaa, että kaikilla kansalaisilla on varaa ruokaan.
Suomen politiikka maatalous- ja ruokaturvakehitystyössä on jaettu linjausluonnoksessa viiteen painopistealueeseen. Vaikka kyseessä on vasta luonnos, Taivalmaan mukaan painopistealueet tulevat olemaan samat myös lopullisessa linjaustekstissä, joskin sisältöyksityiskohtia saatetaan hioa.
Ruoan riittävyyden parantaminen tuotantoa ja markkinoille pääsyä lisäämällä. Ruoan tuotannon merkittävä lisääminen erityisesti kehitysmaissa on välttämätöntä, ja sen on tapahduttava pääosin nykyisten peltojen tuottavuutta lisäämällä.
Ruoan laadusta ja turvallisuudesta huolehtiminen. Suomella on pitkät perinteet ravitsemuksen ja terveyden välisten yhteyksien selvittämisessä sekä erityisesti naisiin kohdistuvassa neuvonta- ja vertaistukitoiminnassa.
Köyhien ruoansaantimahdollisuuksien parantaminen. Niissä maissa, joissa 60–80 % ihmisten käytettävissä olevista tuloista kuluu ruokaan, ruoan saatavuuden lisäksi myös ihmisten kyvyllä hankkia ruokaa on suuri merkitys ruokaturvaan. Suomen omia kokemuksia maaseudun elinkeinojen ja koko maaseudun monipuolisesta kehittämisestä voidaan hyödyntää myös kehitysyhteistyössä.
Huomio pienviljelijöihin ja erityisesti naisiin. Suomen tuki kohdistuu jatkossakin pienviljelijöiden auttamiseen, koska esimerkiksi Afrikassa 80 prosenttia maatiloista on alle 2 hehtaarin suuruisia. Viljelijöiden ammatillisella ja taloudellisella järjestäytymisellä on meillä yli sadan vuoden historia ja siten kokemuksia jaettaviksi.
Ruoan ympäristöllisesti kestävä tuotanto. Ruoan tuotannon tulevaisuus riippuu erityisesti ympäristön tilasta samalla, kun tuotanto itse vaikuttaa ympäristön muutoksiin. Tärkeitä kysymyksiä ovat ilmastonmuutoksen hidastaminen ja siihen sopeutuminen, mutta myös viljelymaan tuottokyvyn ylläpitäminen ja parantaminen maatalous- ja metsätalous- ja bioenergiakäyttötarpeiden yhteensovittaminen.
Nälän taustalla yleensä köyhyys
Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen kehityspoliittinen sihteeri Tytti Nahi pitää myönteisenä asiana sitä, että ruokaturva nähdään linjausluonnoksessa monitahoisena tavoitteena.
”Vaikka ilmastonmuutos, biopolttoaineiden tuotanto ja maanomistuksen
keskittyminen ovat nostaneet ruoan riittävyyden suureksi kysymykseksi,
on nälän taustalla yleensä edelleen köyhyys ja epäreilu tulonjako”, Nahi sanoo.
Linjausluonnoksesta keskusteltiin reilu viikko sitten ulkoministeriön järjestämässä asiantuntijatapaamisessa. Tuolloin monelta taholta nousi toive, että Suomen lähetystöt kohdemaissa otettaisiin linjauksen laadinnassa paremmin mukaan. Koska Suomen rooli kussakin pääkumppanimaassa on hieman erilainen, näin kunkin maan erikoistarpeet tulisivat paremmin huomioiduiksi.
Lisäksi keskustelussa ehdotettiin, että linjaus olisi täsmällisempi ja määrittelisi terävämmin, missä kysymyksissä Suomella todella on annettavaa – jottei linjaus olisi vain lista ”kaikkien hyvien asioiden” kirjaamista ja painottamista.
Ei pidä unohtaa ”kotipesän siivoamista”
Nahin mielestä luonnoksessa kannattaisi käsitellä laaja-alaisemmin Suomen eri sektoreiden politiikkojen vaikutusta kehitysmaiden ruokatilanteeseen.
”Nyt linjausluonnoksessa keskitytään kehitysyhteistyöhön. Ilmasto- ja bioenergiapolitiikka mainitaan yleisluontoisesti, mutta kauppa- ja talouspolitiikka on puolestaan lähes täysin unohdettu”, hän huomauttaa.
Nahi muistuttaa, että köyhdyttävien rakenteiden poistamisessa ei pitäisi unohtaa ”kotipesän siivoamista”.
”Eurooppa on esimerkiksi kauppaneuvotteluissa kieltäytynyt antamasta kehitysmaille oikeutta suojella maataloustuotantoaan äkillisiltä tuontipiikeiltä, jotka yleensä johtuvat teollisuusmaiden ylijäämätuotteiden polkumyynnistä kehitysmaihin. Kyllä ruokaturvalinjaus on vaillinainen, jos emme tunnusta omaa vastuutamme”, Nahi sanoo.