Merilevästä biopolttoainetta Meksikossa

IPS — Meksikolainen BioFields-yhtiö alkaa rakentaa koelaitosta, jonka on määrä tuottaa merilevästä etanolia autojen polttoaineeksi. Tähtäimessä on miljardien litrojen vuosituotanto.
Koelaitos valmistuu ensi vuonna 3 000 asukkaan Puerto Libertadiin Meksikon pohjoisessa Sonoran osavaltiossa, BioFieldsin johtaja Sergio Ramírez kertoo.
Hänen mukaansa yrityksellä on oikeudet käyttää Meksikossa Algenol-yhtymän patentoimaa suoraan etanoliksi -menetelmää, jossa raaka-aineena on sinivihreä merileväristeymä.
Levä tuottaa etanolia luonnostaan, ja menetelmä vauhdittaa sitä niin, että teollinen valmistus mahdollistuu. Autojen polttoaineeseen lisättynä etanoli vähentää haitallisia kasvihuonekaasupäästöjä.
Päästöista ravintoa leville
BioFields aikoo kasvattaa levää merivesialtaissa, joihin pumpataan vettä muutaman kilometrin päässä Puerto Libertadista olevasta Kalifornianlahdesta.
Koelaitos rakennetaan Meksikon liittovaltion energiayhtiön (CFE) omistaman, Meksikon saastuttavimpiin kuuluvan lämpövoimalan maille, ja merilevä saakin – auringonvalon ohella – ravintonsa lämpövoimalan nitraatti- ja hiilidioksidipäästöistä.
CFE laskee hyötyvänsä päästökaupan avulla hiilidioksidipäästöjensä vähenemisestä Kioton ilmastosopimukseen kirjatun puhtaan kehityksen mekanismin kautta.
Koevaiheen jälkeen lämpövoimalan naapuriin on tarkoitus rakentaa teollinen etanolilaitos, jolle on varattu 22 000 hehtaaria autiomaata. Etanolituotannon on määrä yltää 946 miljoonaan litraan vuonna 2014 ja 3,8 miljardiin litraan vuonna 2020.
Hanke vaatii 570 miljoonan euron investoinnit, jotka tulevat BioFieldsin perustajalta ja pääjohtajalta Alejandro Gonzálezilta. Hän omistaa Gondi Groupin, joka on Meksikon suurimpia pahvin kierrätysyrityksiä.
BioFieldsin ensimmäinen asiakas on Meksikon valtio, jonka öljy-yhtiö Pemex aikoo korvata vuonna 2012 etanolilla viisi prosenttia polttoaineentuotannostaan. Etanolia tähän tarvitaan yli kolme miljardia litraa vuodessa.
Etanolia myös vientiin
Vaikka Meksikon tunnetut öljyvarat riittävät arviolta vain yhdeksäksi vuodeksi, BioFields tähtää myös vientiin.
”Olemme alle 300 kilometrin päässä Yhdysvaltain Kaliforniasta, Arizonasta ja Uudesta Meksikosta”, Ramírez muistuttaa. Hän ei kuitenkaan hylkää myöskään Euroopan ja Japanin markkinoita.
Suurten suunnitelmien toteutuminen edellyttää Ramírezin mukaan maailman biopolttoainemarkkinoiden vakautumista. Jos lähivuosina esimerkiksi keksitään uusia menetelmiä, joilla merenpohjan öljyä voidaan porata halvalla, kiinnostus biopolttoaineisiin vähenee, Ramírez varoittaa.
Meksikon autonomisen yliopiston tutkija Michelle Chauvet vahvistaa, että biopolttoainetuotanto pysyy kannattavana vain, jos öljytynnyrin hinta on yli 50 dollaria (33,5 euroa).
BioFieldsiin vaikuttaa myös päästökaupan tulevaisuus. Yhtiö haluaa tietää, saako se ja minkä verran korvausta hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä.
BioFieldsin mukaan hanke tarjoaa rakennusvaiheessa työtä 1500:lle ja pysyvän työpaikan 350 hengelle.
Puerto Libertadin asukkaat elävät nyt pääosin sesonkiluontoisella kalastuksella, joten uudet työpaikat ovat tervetulleita.
Epäilyttävä ensimmäinen sukupolvi
Biopolttoaineet ovat saaneet osakseen myös kritiikkiä.
Méxicon teknillisen yliopiston tutkija Rodolfo Quintero muistuttaa, että ensimmäisen sukupolven biopolttoaineilla on havaittu ikäviä ”sivuvaikutuksia”: Ruokakasveista, kuten maissista, sokeriruo’osta, soijasta ja vehnästä, valmistettu etanoli tai biodiesel aiheuttaa elintarvikkeiden hintojen nousua ja pahentaa osaltaan maailman ruokakriisiä.
Niiden ympäristöhyödyt fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna ovat myös kyseenalaisia, kun tarkastellaan koko prosessia viljelystä kulutukseen.
Aasiassa palmuöljyviljelmien tieltä on kaadettu sademetsiä, Etelä-Amerikassa metsiä ovat vallanneet muun muassa soija- ja sokeriruokopellot. Maaseudun asukkaita on häädetty kotiseudultaan.
Quinteron mukaan BioFieldsin ajatus merileväkasvattamosta ”ei ole paha, mutta heidän täytyy osoittaa, että se toimii teollisessa mitassa”.