YK:n väestörahasto UNFPAn juuri julkaisema State of World Population 2018 -raportti tarkastelee lisääntymisoikeuksien toteutumista ympäri maailmaa ja niiden vaikutusta syntyvyyteen. Raportin suomenkielinen versio julkistettiin keskiviikkona 14.11. Helsingin yliopistolla Maailman syntyvyys -seminaarissa.
Lisääntymisoikeudella tarkoitetaan, että kenellä tahansa maasta, varallisuudesta, sukupuolesta, iästä tai esimerkiksi vammaisuudesta riippumatta on oikeus vapaasti valita, hankkiiko hän lapsia, ja jos hankkii, kuinka monta ja milloin.
Lisääntymisoikeuteen kuuluu myös tarvittavan lisääntymisterveyteen liittyvän riittävän tiedon turvaaminen ja terveyspalveluiden tarjoaminen.
Raportissa todetaan, että perheiden ja varsinkin naisten oikeudet tehdä itsenäisiä, riittävään tietoon perustuvia valintoja omasta lisääntymisestään eivät tällä hetkellä toteudu missään maailman maassa, vaikka syyt ovatkin erilaisia valtiosta riippuen.
Lapsia liian vähän tai liikaa
Jos lisääntymisoikeudet eivät toteudu, on syntyvyys yleensä korkeampi tai matalampi kuin mitä perhe ja yhteiskunta toivoisi. Kansainväliset erot syntyvyysluvuissa ovat tällä hetkellä suuremmat kuin koskaan aikaisemmin historiassa, raportissa todetaan.
Köyhissä maissa puutteellinen terveydenhuolto voi johtaa korkeaan lapsikuolleisuuteen, minkä vuoksi lapsia tehdään haluttua useampi. Koulutus ja tieto ehkäisystä saattaa olla heikkoa tai se voidaan kieltää joiltain ihmisryhmiltä.
Toisaalta köyhyys voi myös pitää lapsiluvun haluttua pienempänä, kun lapsettomuudesta kärsivällä ei ole pääsyä sellaisen teknologian pariin, jolla voitaisiin avustaa lapsenhankinnassa.
”Kehittyvissä maissa lapsettomalla ei ole valinnanvaraa, ja se on todellinen tragedia”, sanoi UNFPA:n varapääjohtaja Laura Londén seminaarissa.
Lisääntymisoikeutta ei rajoiteta vain köyhissä maissa. Vauraissa länsimaissa oikeutta voidaan rajata myös laillisin keinoin, esimerkiksi kieltämällä abortti tai ehkäisy.
Jos yhteiskunnassa naisten oikeudet ovat heikot, on heidän vaikeampi tehdä vapaita päätöksiä lasten määrästä tai ajankohdasta. Naista voidaan painostaa haluttua suurempaan lapsilukuun myös kulttuurillisilla tai uskonnollisilla syillä.
Suomen kaltaisessa korkean tulotason maassa lisääntymisoikeudet toteutuvat suurelta osin, mutta esimerkiksi epävarmuus tulevaisuudesta ja omasta taloudesta voi pitää lapsiluvun toivottua pienempänä.
”Jos nuorten aikuisten tilanne on niin epävarma, ettei uskalla hankkia edes koiraa, niin miten sitten lapsia?”, kysyi Väestöliiton Silja Silvasti seminaarissa.
Suomen laki myös vaatii lisääntymiskyvyttömyyttä sukupuolenkorjausprosessissa. Tämä rajoittaa selkeästi tietyn ryhmän oikeutta tehdä valintoja omasta lisääntymisestään.
Raportissa korostetaankin valintojen voimaa. Kun kansalaisilla on oikeus tehdä vapaita ja tietoisia valintoja lasten lukumäärästä ja ajoituksesta, asettuu syntyvyys noin kahteen lapseen naista kohden. Sitä pidetään riittävänä tasona pitämään väestönkehitys tasaisena ja yhteiskunta toimivana.
Järjestöjen lisääntymisterveystyö kehitysmaissa on tärkeää
Syntyvyys voi nopeuttaa tai hidastaa yhteiskuntien muutosta kohti hyvinvointia, kestävää kehitystä ja taloudellista vaurautta. Siksi lisääntymisoikeuden toteutuminen on tärkeässä asemassa myös kehitysyhteistyössä.
Raportin julkistamistilaisuudessa ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Anne-Mari Virolainen muistutti, että kehitysavun perimmäinen pyrkimys on poistaa köyhyys ja vähentää eriarvoisuutta.
”Toimimalla tyttöjen ja naisten oikeuksien sekä lisääntymis- ja seksuaaliterveyden puolesta kuljemme kohti tätä tavoitetta”, Virolainen sanoi.
Virolainen kertoi näiden olevan jo nyt yksi Suomen kehityspolitiikan painopisteistä. Jokin aika sitten julkaistusta Kehityspolitiikan tulosraportista ilmenee, että Suomi tekee suurimman osan seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvästä työstään UNFPA:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen kautta.
”Kun toimimme kohdemaan tuntevien järjestöjen kanssa, silloin niitä tuloksia syntyy”, sanoi Virolainen tilaisuudessa.
Seksuaali- ja lisääntymisterveys on aiheena herkkä ja monissa maissa yhä tabu. Järjestöillä on arvokasta kokemusta siitä, miten missäkin kulttuurissa ja yhteisössä asiaa kannattaa lähestyä.
Eri oireet, samat lääkkeet
Ihmisten lisääntymisoikeuteen voidaan vaikuttaa niin institutionaalisesta, taloudellisesta kuin sosiaalisestakin näkökulmasta. Vaikka ongelmat ovat erilaisia maasta riippuen, keinot ovat loppujen lopuksi melko samanlaisia kaikkialla.
Kansalaisille on tarjottava riittävät terveyspalvelut ja niiden on oltava saatavilla kaikille. Palveluita ei saa evätä keneltäkään esimerkiksi iän, sosiaalisen aseman, vammaisuuden tai sukupuolen nojalla.
Ihmisten on saatava riittävää koulutusta seksuaali- ja lisääntymisterveydestä, jotta he voivat tehdä tietoon perustuvia päätöksiä.
Valtioiden tulee tehdä sellaista politiikkaa, joka mahdollistaa työn ja perheen yhteensovittamisen.
Haasteet ovat tietenkin suuria ja monimutkaisia, ja aiheeseen liittyy paljon inhimillisiä tunteita, vakiintuneita rakenteita ja puutteelliseen tietoon perustuvia uskomuksia. Lisääntymisoikeuksien toteutumisella on kuitenkin niin kauaskantoisia vaikutuksia yhteiskuntien kehittymiseen, että niitä ei kannata ohittaa.