Raportti: Yritysten kehitysyhteistyössä on potentiaalia

Suomen hallitus linjasi tänä vuonna kehitysyhteistyötä uusiksi. Se päätti siirtää 130 miljoonaa euroa lahja-avusta laina- ja pääomasijoituksiin ja ohjata ne yritysten kautta kehitysmaihin Finnfundin kautta.Päätös on herättänyt keskustelua yritysten tekemästä kehitysyhteistyöstä.Tänään Oslossa julkaistava ”Business Development for Poverty Reduction” -raportti tarkastelee aihetta norjalaisesta näkövinkkelistä.Raportin painoarvoa lisää se, että sen on tuottanut yksi Pohjoismaiden suurimmista ja kokeneimmista kehitysyhteistyötoimijoista Kirkens Nødhjelp, englanniksi Norwegian Church Aid.Yksityinen sektori luo työpaikkojaRaportin tekijät painottavat yksityisen sektorin kasvavaa merkitystä.Kehitysmaissa peräti 90 prosenttia uusista työpaikoista syntyy nimenomaan yksityiselle sektorille.Ja työpaikkoja tarvitaan.Esimerkiksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa joka vuosi noin 25 miljoonaa nuorta tulee työikään ja alkaa etsiä töitä – ja trendi tulee jatkumaan seuraavat 15 vuotta. Globaalisti tarvitaan 600 miljoonaa työpaikkaa vuoteen 2020 mennessä, jotta nykyinen työttömyys ei pahenisi.Raportin laatijat uskovatkin, että nimenomaan yksityistä sektoria vahvistamalla olisi mahdollista luoda säädyllistä työtä köyhille ja kaventaa kuilua köyhien ja rikkaiden välillä.Keskikokoiset jäävät katveeseenRaportin mukaan apu yksityiselle sektorille on tähän mennessä keskittynyt liiaksi jo olemassaolevien suurehkojen yritysten rahoittamiseen ja isoihin investointeihin esimerkiksi uusiutuvaan energiaan ja maatalouteen.Norjan kirkon ulkomaanavun kokemus on, että nimenomaan pienet ja keskisuuret bisnekset tarvitsisivat rahoitusta, koska juuri niiden kautta luodaan tällä hetkellä työpaikkoja. Saman on todennut muun muassa Maailmanpankki.Etenkin keskisuuret yritykset jäävät usein katveeseen, koska ne eivät saa mikrolainoja, mutta toisaalta jäävät paitsi suurempien yritysten rahoitusmahdollisuuksista.Kaikki eivät sovi yrittäjiksiRaportissa annetaan useita suosituksia.Kehitysyhteistyövaroilla voitaisiin analysoida, mitkä tekijät rajoittavat talouksien rakennemuutoksia ja teollistumiseen tähtäävää politiikkaa.Tärkeää olisi myös keskittyä mikro- ja pk-yrityksiin ja auttaa niitä tunnistamaan bisnesmahdollisuuksia.Yrittäjäkoulutus tulisi rajata sellaisiin yrittäjiin ja yrityksiin, joilla on kasvupotentiaalia. Näin siksi, että kaikista ihmisistä ei ole yrittäjiksi.Yritysten maksettava veronsaLopuksi kirjoittajat vielä varoittavat, että bisneksestä ei tule automaattisesti kehitysapua siksi, että se on toimintaa, jota tehdään kehitysmaissa.Yritystoiminnalla ja kehitysavulla on erilaiset roolit, jotka eivät useimmiten edes kohtaa.Raportissa vaaditaan, että yritystoimintaan sijoitettavien kehitysyhteistyövarojen vaikutusta tulee pystyä mittaamaan, epäonnistumisiin tulee varautua ja vastaanottajamaiden omistajuus tulee varmistaa. Yrityksiltä pitää myös vaatia, että ne maksavat veronsa ja kunnioittavat ihmisoikeuksia.Kirjoittajat kehottavat kysymään, tuemmeko markkinatoimijoita, jotka tekisivät bisnestä joka tapauksessa – myös ilman kehitysyhteistyövaroja. Tai poistaako yritysyhteistyö laaja-alaisesti köyhyyttä.Pahimmillaan yritysten kautta suunnattu kehitysapu hyödyttää pelkästään harvoja yksittäisiä firmoja ja työntekijöitä, eikä sillä siten ole laajempaa yhteiskunnallista vaikutusta, raportin laatijat summaavat.