Eeva Eronen
Samsøn saari on ympäristötietoisen Tanskan näyteikkuna. Marraskuun lopussa saarella vieraili esimerkiksi kuvausryhmä japanilaiselta tv-kanavalta.
Viiuuuh, viuuuuh! Parikymmentä mustavalkoista friiläislehmää laiduntaa tyynesti, vaikka vieressä viuhtoo 77 metriä korkea tuulimylly. Japanilainen televisiokuvaaja asettelee kameraansa tuulivoimalarivistön suuntaan.
Olemme Samsøssa, 4300 asukkaan saarella Tanskan Jyllannin itäpuolella. Kymmenet toimittajat eri puolilta maailmaa ovat vierailleet täällä Kööpenhaminan ilmastokokouksen alla, sillä Samsø on onnistunut tavoitteissaan tuottaa kaikki tarvitsemansa energia itse, vieläpä uusiutuvista luonnonvaroista. Tuulivoiman lisäksi saarella syntyy esimerkiksi olkilämpöä.
Iloinen yllätys
Vielä reilut kymmenen vuotta sitten tunnelma maataloudesta ja turismista elävällä Samsølla oli ankea. Paikallinen teurastamo pisti ovensa säppiin, mikä tarkoitti potkuja 30 ihmiselle. Samaan aikaan maatilojen koko kasvoi kasvamistaan, ja moni pientilallinen joutui lopettamaan.
”Monista tuntui, että saarta oltiin sulkemassa. Useat miettivät, että pitäisikö lähteä mantereelle”, Jesper Kjems kuvailee. Hän toimii energiaprojektia pyörittävän ja tutkimuskeskuksena toimivan Energia-akatemian tiedottajana.
Vuonna 1997 tapahtui yllättäen muutos parempaan. Samsø valittiin Tanskan hallituksen julistamassa kilpailussa kokeilukunnaksi, joka lähtisi tavoittelemaan energiaomavaraisuutta.
Valintaa seurasi kuitenkin pitkä hämmennys. Hallitus nimittäin kustansi suunnitelman, miten energiaomavaraisuuteen pyritään, mutta muuta rahallista tukea siltä ei herunut.
Kun rahaa viimein saatiin, kyettiin palkkaamaan ensimmäinen työntekijä, paikallisessa kansalaisopistossa ympäristötietoutta opettanut Søren Hermansen. Hänen tehtäväkseen muodostui paikallisten asukkaiden motivointi sekä projektin koordinointi.
Toden teolla projekti rysähti liikkeelle vuosituhannen vaihteen alla, kun saarelle rakennettiin 11 kappaletta yhden megawatin tuulivoimaloita. Niillä tuotetaan kaikki saarella kulutettava sähkö.
Muutamaa vuotta myöhemmin Samsøn eteläpuolelle pystytettiin vielä kymmenen myllyä lisää. Niiden jauhamalla energialla kompensoidaan perinteiset polttoaineet, joita saarelle liikennöivät lautat ja paikallisten autot käyttävät.
Lämmöntuotanto hoidetaan pääasiassa olkea polttoaineena käyttävien lämpövoimaloiden avulla. Kylien ulkopuolella asuvat taas ovat vaihtaneet lämmönlähteensä esimerkiksi aurinkoenergiaan tai pelletteihin.
Saarelaiset omistavat valtaosan tuulivoimaloista. Omistusmuotoja on useita: Osa on paikallisten energiaosuuskuntien käsissä, osan omistavat yksittäiset maanviljelijät, joiden mailla myllyt pyörivät. Muutaman omistaa kunta. Lämpövoimalat taas pyörivät pääasiassa osuuskuntien voimin.
Aurinkovoimalla Afrikassa?
Samsøn energiaihmeen isä Søren Hermansen arvioi, että Samsøn-mallia voitaisiin hyödyntää muuallakin, jopa kehitysmaissa.
”Uskon, että tämä voitaisiin tehdä missä vain – ei samalla tekniikalla, mutta samalla organisaatiomallilla. Se tarkoittaa paikallisten mukaan tuloa ja paikallista omistajuutta.”
Hermansen, joka on työskennellyt Thaimaassa, Tyynenmeren saarilla, Kiinassa ja Zimbabwessa, ehdottaa, että esimerkiksi Afrikan maissa tuulivoiman voisi korvata aurinkoenergia, Thaimaassa biomassa. Tyynellämerellä taas puhaltaa tuuli, kuten Tanskassakin. Hermanssenin mielestä tärkeintä on löytää paikalliset resurssit ja hyödyntää niitä.
Hermansen huomauttaa, että kehitysmaissa kulutetaan huomattavasti vähemmän energiaa kuin länsimaissa – energiantuotannon ei siis tarvitse olla läheskään suurta kuin kylmässä Pohjolassa.
Rahoituksen kokoamisessa Hermansen patistaa teollisuusmaita:
”Rikkaiden maiden pitäisi tehdä paljon enemmän kuin mitä tällä hetkellä teemme”, hän sanoo.
Rahaa ja tekniikkaa tärkeämpää on kuitenkin se, että paikalliset löytävät yhteisen motiivin, jonka puolesta työskennellä. Esimerkiksi monet samsølaiset eivät olleet alunperin kiinnostuneita kestävästä kehityksestä vaan yksinkertaisesti siitä, että energiaprojektit tarjosivat mahdollisuuden ansaita selviä seteleitä. Kiinnostus ympäristöasioihin lisääntyi projektin edetessä.
”Mutta yhteisen tahdon ja tavoitteiden löytäminen vie aikaa”, Hermansen painottaa. Hänkin kulutti kuukausia puhumalla samsølaisia puolelleen – toisinaan tarjoamiensa oluiden voimin.
Sähköautot ovat tulevaisuutta
Entä mihin Samsøssa ryhdytään seuraavaksi?
Uudet projektit ja tavoitteet ovat mietinnän alla, tiedottaja Jesper Kjems kertoo.
”Ehkä pyrimme seuraavaksi kierrättämään sataprosenttisesti.”
Toinen mahdollisuus on keskittyä sähköautoilun edistämiseen, jonka suhteen Tanskalla on muutenkin suuria suunnitelmia.
Lisäksi samsølaisia voitaisiin kannustaa vähentämään energian kulutustaan – siinä kun ei ole vielä onnistuttu lainkaan, Kjems pohtii.
Hän korostaa, että tulevissakin projekteissa on tärkeää, että niiden toteuttamiseen löytyy selviä taloudellisia kannustimia.
Lisää tietoa aiheesta
Kepan uutinen:
Onko Suomen ilmastoraha ”uutta” vai ”vanhaa”?Kepan uutinen:
Vaihtoehtofoorumissa vaadittiin täyskäännöstä ilmastoneuvotteluihin
Kepan uutinen:
Öljylobbaus jarruttaa USA:n ilmastopolitiikkaa
Kepan uutinen:Etelän järjestöt: Ilmastoraha ei ole apua vaan velanmaksua
Kepan uutinen:
Naistutkijat: Ilmastonmuutos voi lisätä tasa-arvoa Eteläisessä Afrikassa