YK:n ilmastokokouksen toisella viikolla (8.-12.11.) neuvotteluiden keskiössä on ollut ilmastonmuutokseen sopeutuminen sekä menetysten ja tappioiden korvaaminen kehittyville maille, jotka kärsivät ilmastonmuutoksesta. Odotuksena on ollut, että teollisuusmailta saataisiin uusia rahoituslupauksia.
Pariisin sopimukseen on kirjattu, että puolet kansainvälisestä ilmastorahoituksesta tulisi ohjata kaikkein köyhimmille maille ja kehittyville saarivaltioille, sillä näillä alueilla on pienimmät resurssit sopeutua ilmastonmuutoksen seurauksiin.
Suomi on ja pysyy Pohjoismaiden kitsaimpana kansainvälisen ilmastorahoituksen maksajana
Maanantai-iltana (8.11.) pidetyssä ministeritason tapahtumassa Champions Group on Adaptation Finance -ryhmän jäsenet julistivat uusia rahoituslupauksia. Ryhmän jäsenet, joihin myös Suomi lukeutuu, sitoutuivat nostamaan sopeutumisrahan osuutta ilmastorahoituksestaan ja ohjaamaan sopeutumisrahoitusta etenkin vähiten kehittyneille maille ja kehittyville saarivaltioille.
Suunta on oikea, sillä kehittyvät maat ovat kritisoineet teollistuneita maita siitä, että nykyään vain noin neljäsosa ilmastorahoituksesta ohjautuu sopeutumiseen. Vaikka lisärahoitusta on luvattu, rahoituksen saaminen on käytännössä ollut hankalaa ellei mahdotonta, etenkin pienimmille ja haavoittuvimmille toimijoille. Ruohonjuuritason toimijoilla on ollut suuria vaikeuksia saada positiivisia rahoituspäätöksiä ja rahoituskäsittely on kestänyt vuosia hakemuksen jätöstä. Gambian ympäristöministeri Lamin B. Diabba muistutti puheessaan, että nykyisellään vain murto-osa ilmastorahoituksesta päätyy ruohonjuuritasolle, missä tarve on suurin.
Nyt tarkoituksena on siis parantaa rahoituksen laatua ja saatavuutta. Kehittyvien maiden ryhmittymät ovat myös toistuvasti tuoneet esille sitä, että sopeutumistyölle tarvitaan julkista ja lahjamuotoista rahaa, joka ei lisää maiden velkataakkaa.
Myös Suomi antoi kokouksessa uusia rahoituslupauksia, mutta ne kalpenivat muiden Pohjoismaiden rinnalla. Jo aiemmin Suomi on ollut Pohjoismaiden kitsain kansainvälisen ilmastorahoituksen maksaja, ja sama linja näyttää jatkuvan.
Jo ennen ilmastokokousta Ruotsi kertoi tuplaavansa ilmastorahoituksensa vuoteen 2025 mennessä 1,7 miljardiin dollariin ja ohjaavansa tästä noin puolet sopeutumiseen. Tanska taas antoi maanantaina uuden merkittävän rahoituslupauksen nostaa vuosittaisen sopeutumisrahoituksensa tasoa vähintään 300 miljoonaan dollariin vuoteen 2023 mennessä. Norja on luvannut tuplata ilmastorahoituksena noin 1,7 miljardiin dollariin vuoteen 2026 mennessä ja kolminkertaistaa sopeutumisrahoituksensa. Suomi sen sijaan tiedotti antavansa vaatimattomat noin 8 miljoonaa dollaria (7 miljoonaa euroa) sopeutumisrahastoon. Suomen ilmastorahoituksen tasoksi vuosina 2020-2025 on ilmoitettu keskimäärin 173 miljoonaa dollaria (150 miljoonaa euroa) vuosittain, eikä vuoden 2025 jälkeisistä aikomuksista kuultu vieläkään mitään. (Eri maiden ilmastorahoituslupaukset löytyvät täältä.)
Suomella on vielä kurottavaa päästäkseen Champions Group on Adaptation- ryhmän asettamiin tavoitteisiin. Valtiovarainministeriön tarkastusviraston kesäkuussa julkaisema raportti osoitti Suomen ilmastorahoituksen merkittävät puutteet. Suomi ei rahoita sopeutumista samassa suhteessa kuin hillintää, ja vain hyvin pieni osa rahoituksesta ohjautuu kaikkein haavoittuvimmille maille.
Suomen sijoitus Climate Change Performer Indexissä laski siinä missä muut Pohjoismaat ovat maailman kärkeä ilmastopolitiikan kunnianhimon osalta.
Annika Saarikko johti valtiovarainministereiden ilmastokoalitiota: anti heikkoa kansainvälisen ilmastorahoituksen osalta
Suomen aloitteesta perustetun valtiovarainministerien ilmastokoalition anti kokouksessa oli vaatimatonta. Annika Saarikon johtaman koalition ulostuloissa loistivat poissaolollaan kansainvälisen ilmasto-oikeudenmukaisuuden ja -rahoituksen keskeiset kysymykset. Näitä ovat esimerkiksi kehittyvien maiden velkataakan lisääntymiseen liittyvät asiat, samoin se miten ja mistä kansainvälistä ilmastorahoitusta lisätään ja miten rahoitukseen saadaan pidemmän aikajänteen ennakoitavuutta.
Ylipäänsä Suomen profiloituminen kansainvälisen ilmastorahoituksen kysymyksissä on ollut YK:n ilmastokokouksessa kunnianhimotonta, sanoo Fingon ilmastotyön asiantuntija Emilia Runeberg.
“Suomella on suhteellisen hyvät päästövähennystavoitteet, ja niillä paukutellaan henkseleitä kotimaisessa ilmastokeskustelussa ja ratsastetaan monilla kansainvälisillä foorumeillakin. Kun puhe kuitenkin siirtyy globaalin vastuun kantamiseen ja heikoimpien maiden tukemiseen, ’mallioppilas’ hiljenee ja piiloutuu takariviin. Suomelta puuttuu poliittinen visio, suunnitelma ja pidemmän aikavälin tahtotila.”
Tilastot puhuvat puolestaan: Suomen sijoitus Climate Change Performer Indexissä laski siinä missä muut Pohjoismaat ovat maailman kärkeä ilmastopolitiikan kunnianhimon osalta.
Yhteystiedot:
Fingo raportoi Glasgow’n ilmastokokouksen toiselta viikolta paikan päältä. Ilmastotyön asiantuntija Emilia Runeberg on median haastateltavissa kasvokkain ja puhelimitse. Ilmasto-oikeidenmukaisuuteen keskittyvä katsauksemme julkaistaan viikon aikana kahdesti. Voit tilata sen viestinnän asiantuntijalta Heidi Nummelta.
Ilmastotyön asiantuntija, Emilia Runeberg, emilia.runeberg@fingo.fi, +358 50 317 6686
Viestinnän asiantuntija, Heidi Nummi, heidi.nummi@fingo.fi, +358 50 317 6706
Katso myös analyysimme ilmastokokouksen ensimmäiseltä viikolta.