Nykyiset länsimaat vastaanottavat Afrikasta kehitysapua vuonna 2050. Tai sitten kehitysyhteistyö on kadonnut: ihmiset organisoituvat itse ajamaan muutosta.
Tällaisia tulevaisuuden visioita rakennettiin kehitysyhteistyöstä Fingon työpajassa marraskuun alussa. Työpajaan osallistui 24 järjestöjen asiantuntijaa, opiskelijaa ja tutkijaa. He kehittivät ryhmätöissä yhteensä viisi näkemystä.
Työpajassa käsitelty kysymys oli tämä: miltä kehitysyhteistyö näyttää vuonna 2050? Tilaisuudessa ei luotu utopioita, vaan tarkasteltiin kysymystä mahdollisimman avoimesti. Näkemysten ei ollut tarkoitus olla asioiden toivottu tila, vaan yksi mahdollinen kehityskulku – ja mieluiten vielä sellainen, joka ei ihan ensimmäisenä tule mieleen.
”Monissa näkemyksissä nousi esiin se, että tulevaisuudessa yksi tarina maailmasta on murtunut. Sen sijaan on monia tapoja ymmärtää, mitä parempi kehitys tai edistys ovat”, kuvailee työpajan toinen vetäjä Fingon ennakoinnin asiantuntija Noora Vähäkari.
Osallistujien näkemykset tulevaisuudesta on ripoteltu tähän artikkeliin tekstinostoina. Työpaja oli osa Sitran järjestämää Suomen suurinta ennakointitapahtumaa Finnsightia, johon kokoontui organisaatioita ympäri Suomea.
Vuonna 2050 ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä kehitys kattaa kaikki alat. Yhteistyö on liikkeissä globaalisti ja kehitystä johdetaan paikallisesti
Osallistujien visio tulevaisuuden kehitysyhteistyöstä.
Mitä on kehitys?
Etenkin termi kehitys herätti ajatuksia työpajan osallistujissa. Vähäkari huomauttaa, että sanaan liittyy länsimaissa vahvoja mielleyhtymiä.
”Kun tarkastelee Suomesta käsin, niin meihin on istutettu ajatus siitä, että kehitys on jonkin asian lisäämistä ja lisääntymistä: eli enemmän jotain. Asiat eivät kasvunarratiivin mukaan voi muuttaa muotoaan, vaan niiden on tultava jotenkin paremmiksi tai suuremmiksi. Se on niin sisäistetty ajatus, että sitä on hirveän vaikea tunnistaa ja haastaa.”
Vuonna 2050 nykyiset länsimaat vastaanottavat kehitysapua Afrikasta.
Osallistujien visio tulevaisuuden kehitysyhteistyöstä.
Myös yhteisölähtöinen kehitysyhteistyö nousi keskustelussa esiin: paikallisten yhteisöjen ja ihmisten tulisi itse johtaa kehitystä.
”Useammassa näkemyksessä nousi esiin paikallisuuden tarve: ihmisten pitäisi saada mahdollisimman lähellä itseään määritellä, mikä on kehitystä ja minkä asioiden ympärillä se tapahtuu”, sanoo Fingon oppimisen asiantuntija ja toinen työpajan vetäjistä Anni Vihriälä.
Tulevaisuuskolmio avuksi
Työpajassa hyödynnettiin niin sanottua tulevaisuuskolmio -menetelmää. Työkalu jakautuu nimensä mukaisesti kolmeen osaan. Aluksi pohditaan menneisyyden painolasteja ja tuttuja tapoja ajatella.
”Ensimmäisessä vaiheessa on tarkoituksena päästä välittömistä oletuksista eteenpäin. Ne tavallaan käsitellään ja kirjataan ylös, jonka jälkeen ne jätetään rauhaan. Tarkoituksena on laajentaa perspektiiviä”, Noora Vähäkari kuvailee.
Vuonna 2050 kaikki luonnollinen on poistumassa, on monia kehityksen käsitteitä.
Osallistujien visio tulevaisuuden kehitysyhteistyöstä.
Toisessa vaiheessa tarkastellaan nykyhetken tilannetta: niitä asioita, jotka tässä hetkessä työntävät meitä kohti tulevaisuutta. Eli esimerkiksi tämän päivän trendejä ja kehityskulkuja. Lopuksi tarkastellaan tulevaisuuden imua, eli mielikuvia ja toiveita tulevaisuudesta. Näiden pohjalta kukin ryhmä loi lyhyet tulevaisuusnäkemyksensä.
”Tulevaisuustyöskentelyssä ei haluta rajata tai ohjata liikaa. Siinä voi tulla eteen myös erilaisia visioita kuin on alun perin toivottu tai ajateltu.”
Vuonna 2050 kehitysyhteistyön toimijat merkittävästi muuttuneet, mukana yritykset ja järjestöt. Perusoikeuksia vahvistavaa, myös pr-työtä.
Osallistujien visio tulevaisuuden kehitysyhteistyöstä.
Aamupäivän työpajan jälkeen tilaisuudessa osallistuttiin valtakunnalliseen Finnsight-tapahtuman verkkolähetykseen. Tilaisuudessa kuultiin keynote-puheenvuoro Krizna Gomezilta. Hän on ennakoinnin konsultti ja ihmisoikeusjuristi.
”Hän nosti esiin sen, että jos tulevaisuustyötä ei tehdä ja ajattelua ei laajenneta, meiltä jää paljon asioita huomaamatta. Lisäksi mieleen jäi se, että jos valmistautuu erilaisiin skenaarioihin ennen kuin ne tapahtuvat, niiden tapahtuessa on helpompi säilyttää toimintakykynsä”, sanoo Anni Vihriälä.
Kenellä on valta puhua?
Tulevaisuudesta käytävän keskustelun pitäisi Vähäkarin ja Vihriälän mukaan olla nykyistä monipuolisempaa. Siinä tulisi kuulla monia ääniä: tämä on tärkeää, koska tulevaisuudesta keskustelu osaltaan myös luo ja määrittelee tulevaisuutta.
Fingon työpaja sai paljon myönteistä palautetta. Osallistujat olisivat ainoastaan halunneet keskustella aiheesta vielä enemmän.
Vuonna 2050 kehitysyhteistyö välineenä on kadonnut. Ihmiset organisoituvat itse ajamaan muutosta.
Osallistujien visio tulevaisuuden kehitysyhteistyöstä.
”Moni sanoi tilaisuuden jälkeen, että epävarmoina aikoina – kun ei tiedä, mitä on edessä – on todella tärkeää saada vertaistukea ja peilaamista omiin ajatuksiin”, Anni Vihriälä sanoo.
Noora Vähäkari arvioi, että tulevaisuustyössä haasteena on välillä se, että ihmiset haluaisivat konkreettisia ja selkeitä näkemyksiä siitä, miltä tulevaisuus näyttää.
”Emme voi tarjota niitä, koska kukaan ei tiedä. On tärkeätä oivaltaa, että tulevaisuus voi näyttää todella monenlaiselta. Vaikka tietyillä tahoilla on enemmän valtaa tulevaisuuteen, niin me kaikki aktiivisesti tuotamme tulevaisuutta. Se on meistä kaikista kiinni”, sanoo Noora Vähäkari.
Fingo toteuttaa jäsenjärjestöilleen lähiaikoina lukuisia mahdollisuuksia osallistua tulevaisuustyöskentelyyn: opintopiirin ja erilaisia tapahtumia.