Syyskuun alussa asemiehet hyökkäsivät Tansaniassa maan johtoa äänekkäästi kritisoineen oppositiopoliitikko Tundu Lissun kimppuun. Lissu on edelleen kriittisessä tilassa sairaalassa.
”Emme ole tottuneet tällaiseen. Asiat eivät ole Tansaniassa normaalisti”, tansanialaismedian itsesääntelyelimen Media Councilin ohjelmajohtaja Pili Mtambalike kertoo Kepalle Suomen vierailullaan.
Hyökkäys oppositiopoliitikkoa vastaan oli vain viimeisin huolestuttavista uutisista, joita Tansaniasta on kantautunut viime aikoina. Kansainvälinen CIVICUS-järjestöverkosto on seurannut, kuinka myös median toimintaa on rajoitettu räikeästi: lehtiä on suljettu, ja toimittajia uhkailtu sekä pidätetty.
Mtambalikea huolestuttaa etenkin kasvava itsesensuuri.
”Kirjoitat kriittisen pääkirjoituksen hallituksesta, ja seuraavana päivänä tulee soitto”, Mtambalike kuvailee.
20 vuotta takapakkia
Huolestuttavat uutiset eivät kosketa pelkästään mediaa ja oppositiota: järjestökenttä on kokenut myös erilaisia haasteita, kun esimerkiksi järjestöjä on pyydetty rekisteröitymään.
Kesällä maan presidentti John Magufuli kohautti sanomalla, ettei raskaana olevia tyttöjä tulisi päästää takaisin kouluun. Samalla maan ylin johto uhkasi perua rekisteröinnin sellaisilta kansalaisjärjestöiltä, jotka puolustavat teiniäitien koulutusta ja homoseksuaalien oikeuksia.
”Tämä aiheutti paljon myllerrystä järjestöjen keskuudessa”, Mtambalike sanoo.
Kiristynyt tilanne tuntuu henkilöityvän vahvasti juuri presidentin ympärille. Kun presidentti Magufuli nousi valtaan vuonna 2015, odotukset olivat suuret, mutta ne ovat sittemmin alkaneet vauhdilla rapistua.
Mtambalike on nyt kovin huolissaan maansa tilasta. ”Menemme ajassa taaksepäin 20 vuotta Magufulin takia”, hän sanoo.
Presidentillä on Tansaniassa vahvat valtaoikeudet, ja näin tulee olemaan jatkossakin, sillä Magufuli on ilmoittanut, ettei niiden muuttaminen ole hänen prioriteettejaan, Mtambalike kertoo. Siitäkin huolimatta, että vielä aikaisemmin hän kampanjoi valtaoikeuksien heikentämisen puolesta.
Journalismin suuret muutokset
Mtambalike oli alun perin toimittaja, mutta sittemmin nainen on luonut uraa Tansanian Media Councilissa jo 15 vuoden ajan. Hän on ollut seuraamassa aitiopaikalta journalismin kehittymistä Tansaniassa 1990-luvun sääntelyn vuosista kohti asteittaista vapautumista.
Journalismi 20 vuotta sitten oli surullisella tolalla.
”Silloin valtio kontrolloi mediaa ja toimittajan oli oltava todella varovainen. Juttujen piti tukea istuvaa hallitusta, ja tutkiva journalismi oli nollassa”, Mtambalike muistelee.
Suomessa toimivaan julkisen sanan neuvostoon verrattavissa oleva Media Council tuli siis tarpeeseen Tansaniassa. Se tekee nykyään tärkeää työtä: muun muassa puolustaa median vapautta ja sen toimintaa sääteleviä lakeja sekä seuraa median eettisyyttä ja journalistien tekemiä valintoja.
”Me pystyimme tuomaan järkeä ja herkkyyttä mediaan”, Mtambalike pohtii, sillä sääntelyn hellitettyä myös juorujournalismi sai jalansijaa vastapainona aiemmille kurin vuosille. Mtambalike muistelee siirtymäaikaa ”villiksi ja kaoottiseksi”.
Nykyisin yleisön edustajat voivat tehdä median toiminnasta valituksia, joita neuvostolle tuleekin Mtambaliken mukaan 30-40 vuodessa.
”Voimme huutaa”
Kun on nähnyt sen valtavan kaaren, jonka tansanialainen journalismi ja yhteiskunta on kulkenut viime vuosikymmenien aikana, ei voi olla olematta huolissaan maan viime aikaisesta kehityksestä.
Mitä sitten kiristyneelle tilanteelle Tansaniassa voidaan tehdä? Mtambalike vannoo yhteistyön nimiin. Kun media ja järjestöt toimivat yhdessä, valtion on vaikeampi hyökätä yksittäisten toimijoiden kimppuun.
Rahoitus pitäisi Mtambaliken mukaan myös turvata, sillä perinteisillä avunantajamailla on kasvavassa määrin omia haasteitaan. Se näkyy Tansaniassa asti.
”Välillä se voi johtua oikeistohallituksista, välillä pakolaisvirroista. Nämä ovat meille kaikin puolin haastavia aikoja.”
Mtambaliken mielestä on ensiarvoisen tärkeää pitää ääntä sananvapaudesta, varsinkin nyt kun kansalaisyhteiskunnan tilaa rajoitetaan voimakkaasti. Kansalaisyhteiskunta taistelee selviytymisestään, hän sanoo.
”Emme aina voi tehdä paljon asioille, mutta ainakin voimme huutaa.”
,
FAKTA: Kansalaisyhteiskunta pulassa globaalisti
Tansania ei ole suinkaan ainoa maa, jossa kansalaisyhteiskunnan tila on kaventunut viime aikoina voimakkaasti. CIVICUS-järjestöverkoston tämänvuotisen State of Civil Society Report -raportin mukaan maailman väestöstä vain kolme prosenttia elää maissa, joissa kansalaisyhteiskunta on täysin avoin.
Kansalaisyhteiskunnan tilaa rajoitetaan vakavasti yhteensä 106 maassa. Raportti kuvailee tilannetta ”globaaliksi kansalaisyhteiskunnan hätätilaksi”, sillä kansalaisyhteiskunnat ympäri maailmaa kohtaavat tällä hetkellä rajoituksia ennennäkemättömillä tasoilla. Valtaapitäviä on yhä vaarallisempaa vastustaa, summaa raportti.
Maita, jotka kulkevat huolestuttavaan suuntaan, löytyy pitkä lista. Tansanian lisäksi muun muassa Angolasta, Turkista, Venezuelasta ja Keniasta on kantautunut yhtä lailla huonoja uutisia, kun journalisteja on pidätetty, ihmisoikeusaktivisteja on uhkailtu ja mielenosoittajia vastaan hyökätty.