Muun muassa Euroopassa käytetään näinä päivinä taajaan argumenttia siitä, että kehitysavulla hillitään pakolaisuutta ja yleisemminkin muuttoliikettä köyhemmistä maista Eurooppaan. Tämä on tutkija Michael Clemensin mielestä turhaa: kun kehitysapu toimii, se päinvastoin lisää muuttoliikettä köyhimmistä maista ulos.
Clemens toimii ajatushautomo Center for Global Developmentissa ekonomistina ja on julkaisemassa siirtolaisuudesta kertovaa kirjaa ”The Walls of Nations” piakkoin. Hän antoi kirjastaan esimakua Refugees Deeply -verkkojulkaisuun lokakuun lopussa.
Clemens pohjaa väitteensä tilastoihin: jos maan kansantuote henkeä kohden on 1 000—2 000 dollarin luokkaa (kuten Malissa tai Etiopassa), on muuttoliike maasta pois paljon pienempi kuin jos kansantuote on vaikkapa 7 000—8 000 dollaria (kuten Marokossa tai Filippiineillä). Rikkaammista maista lähtee jopa kolme kertaa enemmän ihmisiä siirtolaisiksi.
Muuttaminen on sijoitus
Jossain vaiheessa paremmat olot kyllä houkuttavat jäämään kotimaahan: kun kansantuote nousee johonkin 7 000—10 000 dollarin hujakoille, tapahtuu käänne ja siirtolaismäärät kääntyvät laskuun. Nykymenolla kaikista köyhimmät maat ovat Clemensin mukaan sukupolvien päässä tästä käänteestä.
Syyt muuttoliikkeen ja kehityksen välillä ovat moninaiset, mutta tärkeimpänä Clemens mainitsee sen, että maastamuutto on sijoitus: ihminen laittaa rahaa kiinni muuttamiseen ja siihen liittyviin kuluihin tulevien voittojen toivossa. Kun on enemmän rahaa käytössä, on tällainen sijoitus helpompaa tehdä. Yleensä varakkaammat ihmiset ovat myös aiempaa paremmin koulutettuja, joten toiveet saada töitä muualta ovat myös suuremmat.
Clemens korostaa, että hätäapu on tässäkin suhteessa eri asia kuin olojen pitkäaikaiseen parantamiseen tähtäävä kehitysapu. Humanitaarinen apu pakolaisten majoitukseen, terveydenhuoltoon ja ruokkimiseen voi toki rauhoittaa paraikaa käynnissä olevaa liikkumista.
”On viisampiakin tapoja”
Tällä hetkellä vauraammat maat ovat valinneet Michael Clemensin mielestä tyhmän tien vastata muuttoliikkeen haasteisiin: vahvistetaan rajoja ja käytetään kehitysapua ajatellen, että se vähentää ihmisten liikkuvuutta.
Innovatiivisempaa ja viisaampaa tutkijan mukaan olisi tehdä siirtolaisuudesta hyödyllisempää niin vastaanottaja- kuin lähtömaille ja muuttajille itselleen. Clemens kehottaa kehittämään viisumikäytäntöjä ja kahdenvälisiä sopimuksia, jotta muuttajilla olisi sellaisia taitoja, joita kohdemaissa tarvitaan. Samoin voisi kehittää järjestelmiä, joilla siirtolaisten olemassa olevan taidot saadaan paremmin käyttöön.
Jos edes pieni osa nykyisten toimien resursseista ohjattaisiin muuttoliikkeen laadun parantamiseen, voitaisiin olla valmiimpia, kun seuraavat siirtolaiskriisit väistämättä jossain vaiheessa kolkuttelevat oville.