Kehitysyhteistyönantajat pyrkivät vaikuttamaan vastaanottajamaiden vaaleihin, selviää pian American Economic Review -lehdessä julkaistavasta tutkimuksesta ”Political Aid Cycles”.
Tutkijat Michael Faye ja Paul Niehaus havaitsivat, että avunantajat lisäävät apuaan vaalivuosina sellaisille maille, joiden politiikka on samoilla linjoilla avunantajien kanssa. Apu lisääntyy erityisen voimakkaasti, jos vaalit ovat tiukat — eli niihin kannattaa vaikuttaa. Jos vaalit voitettiin lopulta yli 75 prosentin kannatuksella, ei apuakaan ollut tullut tavallista enempää.
Tutkimusmetodina Faye ja Niehaus käyttivät tilastointia maiden äänestyskäyttäytymisestä YK:ssa ja virallisia kehitysaputilastoja.
San Diegon yliopiston verkkosivuilta löytyvässä artikkelin vielä julkaisemattomassa versiossa he kertovat, että merkittävän lähellä rahoittajia olevat hallitukset saavat jopa 20 miljoonaa dollaria enemmän apua vaalivuonna, mikä on keskimäärin 35 prosentin nousu tavalliseen vuoteen nähden.
Jonkin verran rahoittajien linjoilla olevat maat saavat vaalivuosina keskimäärin 12 miljoonaa dollaria tavallista enemmän ja poliittisesti kaukana olevat hallitukset kahdeksan miljoonaa dollaria tavallista vähemmän.
Selvä poliittinen kytkös
Keskimäärin maiden antama kehitysapu ei muutu vaalivuosien mukaan, joten sen kohdentuminen on selvästi antajien käsissä, tutkijat toteavat. Samoin vaikuttaa selvältä, että nimenomaan kahdenvälinen politiikan läheisyys on merkitsevää, ei esimerkiksi yleiset trendit siitä, että rahoittajat haluaisivat tukea tietyntyyppisiä hallitsijoita.
Maakohtaiset erot poliittisessa läheisyydessä ovat suuria. Esimerkiksi vuonna 2004 Yhdysvaltojen läheisin maa oli Israel ja kaukaisin Pohjois-Korea, kun taas Ranskalle etäisin maa oli Israel ja läheisin Slovenia.
Yksi selvä esimerkki avun pyrkimyksistä vaikuttaa vaaleihin olivat palestiinalaisalueiden vaalit vuonna 2006, jossa Yhdysvaltojen tukema Palestiinalaishallinto puolusti valta-asemaansa Hamasia vastaan. Vaaleja edeltävällä viikolla Yhdysvaltain apuviranomainen Usaid rahoitti näkyviä apuhankkeita ilmaisen ruoan jakamisesta tietokoneisiin ja nuorten jalkapalloturnaukseen julkilausuttuna tarkoituksena tukea Palestiinalaishallinnon hyvää julkisuuskuvaa.
Tutkijat poissulkevat koko joukon mahdollisia avun ja vaalivuosien yhtymäkohtien selittäviä tekijöitä. Avunsaajat eivät esimerkiksi näytä ajoittavan vaaleja sellaisiin ajankohtiin kun apua muutenkin olisi tulossa enemmän tai pyydä erityisen paljon apua nimenomaan vaalivuosina.
Mitä myöhempänä ajankohtana kalenterivuotta vaalit pidetään, sitä todennäköisemmin vastaanottaja saa enemmän kehitysapua. Se todistaa, etteivät ”hyvät” hallitukset saa onnistuneiden vaalien jälkeen lisärahaa vaan nimenomaan niitä ennen.
Avulla myös tuetaan vaaleja
Tutkimustuloksesta huolimatta on muistettava, että monissa maissa vaalitarkkailua, vaalien järjestämistä ja muuta demokratian tukemista tuetaan myös kehitysvaroin. Silloin asialla ovat yleensä monenkeskiset rahoittajat kuten Euroopan unioni, jotka eivät ole Fayen ja Niehausin tutkimuksen kohteina, koska niiden poliittista linjaa on tilastollisesti vaikeaa määritellä.
Fayen ja Niehausin tutkimus kohdistuu kahdenväliseen apuun. Tutkimuksessa selvitettiin viiden suurimman avunantajamaan (Yhdysvaltojen, Japanin, Saksan, Ranskan ja Britannian) apua yhteensä 116 vastaanottajalle 30 vuoden ajalta.
Vertailun vuoksi Faye ja Niehaus tarkistivat, toistuuko sama trendi Yhdysvaltain avussa suoraan kehitysmaiden kansalaisyhteiskunnille. Siinä kehitysrahoitus osoitti hienoista, muttei merkittävää päinvastaista trendiä: kansalaisyhteiskunta samanmielisissä maissa sai vaalivuosina hieman vähemmän tukea kuin normaalisti. Monissa maissa osa kansalaisyhteiskuntaa nähdään poliittisena oppositiona.
The American Economic Review: Forthcoming Accepted Article: Political Aid Cycles
UC San Diego: Political Aid Cycles (pdf)