UPM suunnittelee sellutehdasta Mosambikiin

LICHINGA — Florestas do Planalto -nimisen UPM:n tytäryhtiön pieni toimisto Lichingan kaupungissa Pohjois-Mosambikissa saa uudet mittasuhteet, kun uruguaylainen teknisen kehityksen ja suunnittelun johtaja Ricardo Methol latelee pöytään suunnitteilla olevan sellutehtaan ja eukalyptusplantaasien tunnuslukuja.Yhtiö tarvitsee käyttöönsä 200 000 hehtaaria maata, mikä vastaa lähes Salon kaupungin pinta-alaa. Rahallisesti investoinnin kokonaismääräksi arvioidaan kaksi miljardia dollaria, ja yhtiö odottaa luovansa ainakin 2 000 pysyvää työpaikkaa. Sellutehtaan rakennusvaiheessa työtä on tarjolla jopa 6 000 ihmiselle.Suuryritysten maanhankinta ja maankäyttöoikeudet ovat Mosambikissa kuuma poliittinen kysymys. Monien luonnonvarasektorin jätti-investointien tieltä on siirretty kokonaisia kyliä ja paikallisten ihmisten viljelmiä jopa kymmenien kilometrien päähän. Erityisesti kaivokset tarvitsevat käyttöönsä laajoja rikkomattomia maa-alueita.Kansalaisjärjestöt ovat raportoineet maakaappauksista, joissa paikallisten tahto on sivuutettu, eivätkä maasta maksetut korvaukset ole riittäneet ihmisten toimeentulon turvaamiseen uusilla asuin- ja viljelyalueilla.Myös odotukset yritysten mukanaan tuomista työpaikoista ovat osoittautuneet ylisuuriksi. Työ on usein kausiluontoista ja huonosti palkattua. Monet ovat luopuneet viljelmistään palkkatyön takia.Matalilla palkoilla ei kuitenkaan aina osteta riittävästi ruokaa. Sesonkityön päätyttyä viljelyn aloittaminen uudestaan voi olla myöhäistä. Ihmiset voivat jäädä kokonaan vaille satoa, ja kokonaisten kyläyhteisöjen ruokaturva on vaarassa.Jatko riippuu maastaUPM:n Mosambikin-projekti on tällä hetkellä pilottiplantaasi- ja koeviljelyvaiheessa. Lopullinen päätös sellutehtaan rakentamisesta on tarkoitus tehdä vasta 2020-luvulla, kun riittävä maa-ala ja Mosambikin hallituksen lupa investoinnille on hankittu.”Plantaaseja tarvitaan 200 000 hehtaaria, jotta saadaan riittävästi raaka-ainetta kansainvälisesti kilpailukykyiseen teolliseen selluntuotantoon. Kaikki uudenaikaiset sellutehtaat tarvitsevat 1,5 miljoonaa tonnia raaka-ainetta vuodessa. Tämä on joillekin vaikea ymmärtää. Se on kaikki tai ei mitään”, sanoo UPM:n Ricardo Methol.Yhtiö on kartoittanut eukalyptuksen kasvattamiseen sopivia maa-alueita, jotka voidaan koota erillisistä maapaloista. Maankäyttöoikeuksien eli mosambikilaisittain DUATien saamisen edellyttämät julkiset kuulemiset on tarkoitus aloittaa lähikuukausina. Yhtiö arvioi niiden kestävän yli vuoden.”Yhteisökonsultaatioiden jälkeen tiedämme, miten paljon maata on tarjolla. Se on kriittinen vaihe, jonka jälkeen päätetään investoinnin tulevaisuudesta”, Methol sanoo.Plantaasit perustetaan maatalousmaalle tai palaneille alueille, luonnonmetsää ei niiden tieltä kaadeta.”Maankäytölle tarvitaan myös paikallisyhteisöjen hyväksyntä riippuen siitä, mihin ne käyttävät tai eivät käytä kyseessä olevia maa-alueita.”Valtava investointi edellyttää myös Mosambikin hallituksen siunauksen. UPM on jo viime joulukuussa allekirjoittanut maatalousministeriön kanssa ei-sitovan aiesopimuksen, joka on yhtiölle viesti hallituksen kiinnostuksesta projektia kohtaan.Jätti-investointeihin liittyvät yhtiöiden ja hallituksen väliset sopimukset pidetään lähes poikkeuksetta salassa. Se vaikeuttaa investoinneista Mosambikin kansalle koituvien hyötyjen arvioimista. Ricardo Methol muistelee, että myös UPM:n hanketta koskeva aiesopimus sisältää salassapitovelvoitteen, joka lisättiin hallituksen aloitteesta.Ruotsalaisrahoitteinen Malonda mukana maakiistoissaPunaisessa maassa kasvaa eukalyptuksen taimia satojen metrien jonoissa. Kauempana UPM:n pilottiviljelmillä puut ovat saavuttaneet jo suomalaisen juhannuskoivun mitan. Pilottivaihetta varten UPM:n ei tarvinnut itse hankkia maankäyttöoikeuksia, vaan yhtiö sai DUAT:it 1 200 hehtaariin Malonda Foundationilta.Malonda on Mosambikin valtion säätiö, jonka toimintaa rahoitetaan Ruotsin kehitysyhteistyövaroista. Säätiön verkkosivuilla kerrotaan, että se edistää investointeja Niassan maakuntaan luomalla toimivia yhteyksiä yritysten ja paikallisyhteisöjen välille. Käytännössä Malonda siis helpottaa uusien yritysten toiminnan alkua tarjoamalla hankkimiaan maankäyttöoikeuksia niiden käyttöön. Alueella toimii useita metsäyhtiöitä, jotka ovat saaneet DUATeja Malondalta.Malondan omat suhteet paikalliseen väkeen ovat kuitenkin tulehtuneet. Säätiön nimi toistuu jatkuvasti ihmisten kertoessa metsäyhtiöiden mukanaan tuomista ongelmista. Malonda on ollut osallisena viljelysten ja asutuksen siirtoja koskevissa kiistoissa.UPM:n edustajat myöntävät olevansa tietoisia Malondaan kohdistuvasta kritiikistä — erityisesti siitä, ettei Malonda ole kuullut kaikkia yhteisöjä maankäyttöoikeuksia hankkiessaan.Malondan olisi pitänyt hoitaa paikallisten kuuleminen lainsäädännön edellyttämällä tavalla, mutta UPM ei voi Ricardo Metholin mukaan muuta kuin luottaa säätiön noudattaneen Mosambikin lakeja.”Malondan roolin sanelevat Mosambikin hallitus ja ruotsalainen rahoittaja.”Järjestelyn varjopuolena on, että yritykset voivat paeta maakaappaustapauksiin liittyvää vastuusta Malondan selän taakse siltä osin, kun ongelmat koskevat Malondalta saatuja DUATeja. Mosambikin valtion tehtävänä pitäisi olla kansalaistensa oikeusturvasta ja huolehtiminen, mutta uusien investointien houkuttelu menee tärkeysjärjestyksessä usein sen edelle.UPM:n edustajat kuitenkin painottavat, etteivät yhtiön tuleva maanhankinta ja siihen liittyvät DUATit tule edellyttämään asutuksen siirtämistä uusiin paikkoihin plantaasien tieltä.Monet mosambikilaisjärjestöt tukevat paikallisia maakaappaustapauksissa. Tavoitteena on taata ihmisille mahdollisuus vaikuttaa tilanteeseen, saada maasta riittävä korvaus tai tilalle yhtä hyvät viljelymaat.Niassan provinssitason viljelijäliiton UPC:n varapuheenjohtaja Alifa Aide kertoo, että hänen järjestönsä oli mukana välittämässä Malondan kyläläisten välisiä maakiistoja.”Minulla ei ole mitään investointeja vastaan sinänsä. Ne ovat tervetulleita. Ongelmana on kuitenkin tapa, jolla ne toteutetaan”, Aide toteaa. Hänen mukaansa suurin ongelma ovat julkisten konsultaatioiden puutteet.”Paikalliset kyläpäälliköt eivät tunne oikeuksiaan, ja yritykset ja Mosambikin valtio käyttävät tätä tietämättömyyttä hyväkseen. Yrityksillä on hyvät suhteet maan hallitukseen, joten ne tekevät mitä haluavat.”Maataloutta kehittämällä lisää maata yritysten käyttöönMapaco tarkoittaa paikallisella kielellä kylää vuorten ympäröimänä. Kylän yhteisviljelmää näyttävät kuitenkin ympäröivän pikemminkin eukalyptusplantaasit. 40 kilometrin päässä Lichingan keskustasta sijaitseva viljelmä on vanhin UPM:n viidestä maatalouden kehittämiseen tähtäävästä yhteisöprojektista.Yhdeksän Mapacon kylässä asuvaa perhettä kasvattaa 23 hehtaarin viljelmällä kasviksia omaan käyttöön ja eteenpäin myytäväksi. UPM tarjoaa siemenet, lannoitteet ja koneet viljelijöiden käyttöön. Lisäksi yhtiö auttaa kuljettamaan sadon myyntiin.Viljelijät kertovat suhtautuneensa ensin varauksella UPM:ään, koska olivat kuulleet muiden metsäyhtiöiden aiheuttamista ongelmista. Vain pieni osa kyläläisistä halusi lähteä mukaan yhteisöviljelmään.Suhtautuminen Niassassa toimiviin metsäyhtiöihin jakaa mapacolaisten mielipiteitä.”Joillekin nämä yhtiöt tarjoavat työtä, toiset taas ovat joutuneet siirtymään kymmenien kilometrien päähän kylistä palveluiden ulottumattomiin viljelymaiden perässä. Osa ihmisistä on tyytyväisiä yhtiöihin, suurin osa kuitenkin tyytymättömiä”, yksi viljelijöistä toteaa.UPM:n yhteisöprojektit eivät kuitenkaan ole vain hyväntahtoista tukea paikalliselle maataloustuotannolle. Viljelymenetelmiä tehostamalla enemmän maata vapautuu muuhun käyttöön.”Järjestelystä on hyötyä bisnekselle. Jos viljelijä saa maastaan kymmenen kertaa enemmän satoa, tarvitsee hän käyttöönsä kymmenen kertaa vähemmän maata”, Methol sanoo.Kuvagalleria Kepan Flickr-tilillä: UPM:n metsäinvestointi Mosambikissa