Siitä, mikä on kehitysyhteistyötä, päättää OECD:n kehitysapukomitea DAC. Sen vuosikokouksessa 30.–31. lokakuuta päätettiin edistää sekarahoitusta, jolla houkutellaan yhä enemmän yrityksiä mukaan kehitysyhteistyöhön.
Käytännössä puhutaan esimerkiksi sijoitusrahastoista, joihin avunantajat kuten Suomi sijoittavat. Suomi perusti äskettäin tällaisen sekarahaston ilmastonmuutokseen liittyviin hankkeisiin Maailmanpankin kanssa.
Taustalla uudessa painotuksessa on rahan puute: DACin julkilausuman mukaan YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden rahoituksesta puuttuu 2 500 miljardia dollaria, ja valtaosa tästä on haalittava yksityiseltä sektorilta.
Lokakuussa myös kansainväliset kehityspankit ja eurooppalaisten kehitysrahoituslaitosten kattojärjestö EDFI julkaisivat oman päivitetyn ohjeistonsa yksityisen sektorin hankkeista.
Ulkoministeriön kehitysrahoituksen ja yksityisen sektorin yksikön päällikkö Max von Bonsdorff kertoo Kepalle, että sekarahoitus on kasvava osa kehitysyhteistyötä.
”Sen tähden on erittäin tärkeää, että tällä kentällä on enemmän yhteisesti sovittuja periaatteita siitä, miten sekarahoitusta käytetään.”
Järjestöt: Meneekö apu yrityksille köyhimpien ihmisten sijaan?
Kansainväliset kehitysjärjestöt suhtautuivat DACin linjaukseen tuoreeltaan huolestuneesti. Eurooppalaisten kehitysjärjestöjen yhteenliittymä Eurodad ei ole vakuuttunut, että DACin suojamekanismit ja säännöt riittävät turvaamaan köyhimpien ihmisten edut.
Eurodad ei oikein usko siihenkään, että yksityisen sektorin tukeminen on paras tapa vähentää köyhyyttä ja saada aikaan ihmisoikeusperustaista kestävää kehitystä. Pahimmillaan yksityisen sektorin korostaminen voi sen mielestä tuhota toiveet mahdollisimman tuloksellisesta avusta ja johtaa sidotun avun kasvuun.
Samansuuntaisesti puhuu Oxfam Internationalin toiminnanjohtaja Winnie Byanyima, joka itsekin osallistui DACin kokoukseen. Hän oli toivonut, että avunantajille kirjattaisiin tiukat säännöt siitä, miten yksityissektorin kanssa toimitaan.
”Näin ei tapahtunut. Sen sijaan vaikuttaa huolestuttavasti siltä, että hallitukset haluavat laimentaa taistelua köyhyyttä vastaan”, Byanyima sanoo järjestön tiedotteessa.
Yritysmaailmalla on hänen mukaansa elintärkeä rooli köyhyyden lopettamisessa, mutta rikkaiden maiden tulisi varmistaa riittävällä säätelyllä, että yritykset kunnioittavat täysin ihmisoikeuksia ja huolehtisivat ympäristöstä.
”Kehitysapua ei koskaan saisi käyttää rikkaiden maiden kaupallisten etujen edistämiseen köyhien ihmisten kustannuksella”, Byanyima sanoo.
Apua myös rikkaille maille katastrofien tähden
Etenkin Britanniassa on iloittu siitä, että kehitysapua saa jatkossa käyttää myös Britannian merentakaisten, rikkaiden saarten väliaikaiseen tukemiseen esimerkiksi luonnonkatastrofien yhteydessä.
Britannian pääministerin Theresa Mayn kerrotaan olleen turhautunut, kun Britannia ei saanut käyttää kehitysapuaan esimerkiksi Brittiläisten Neitsytsaarten tukemiseen Irma-myrskyn jälkeen aiemmin tänä syksynä.
Tämä johtui siitä, että riittävän rikkaille maille annettua rahoitusta ei ole saanut laskea kehitysavuksi. Britannia lobbasi voimakkaasti, että sääntöjä höllennettäisiin tältä osin – ja voitti.
Tarkkaan ottaen DAC päätti luoda mekanismit, joilla rikkaiden maiden kategoriaan noussutta maata voi jatkossa tukea, jos sen henkeä kohden laskettu kansantulo laskee esimerkiksi luonnonkatastrofin tai muun kriisin tähden. Näin annettu apu ei kuitenkaan saa vähentää käynnissä olevia kehitysohjelmia, DAC linjasi.
Britannian lobbauksen myötä myös YK:n rauhanturvaamisen kuluja saa kirjata kehitysyhteistyöksi aiempaa helpommin.