Suomi lupasi joulun alla kehitysmaiden ilmastotaisteluun 110 miljoonaa euroa. Tämä niin kutsuttu fast-start-pikarahoitus jakautuu vuosille 2010-2012. Suomen maksettavaksi tulee siis vajaat 40 miljoonaa euroa jokaisena kolmena vuotena.
Se jäi kuitenkin Kööpenhaminan kokoushumussa epäselväksi – kuten Kepa.fi tuolloin uutisoi – onko Suomen ilmastoraha ”uutta” vai ”vanhaa”.
Eli tuleeko raha budjetin ulkopuolelta vai siirrelläänkö sitä vain momentilta toiselle?
***
Tämän vuoden osalta ilmastorahaan ei ole budjetissa voitu varautua, koska Kööpenhaminan ilmastokokouksen aikaan valtion budjetti vuodelle 2010 oli jo tehty. Niinpä luvatun ilmastorahoituksen kohtalo kytkeytyy lisätalousarvioon, joita hallitus tekee budjetin tarkistamiseksi muutamia kappaleitta vuodessa.
Kuluvan vuoden ensimmäinen lisätalousarvio on jo valmisteilla, mutta se tulee keskittymään lähinnä nuorisotyöttömyyden hoitoon. Käytännössä ensimmäinen ratkaisun paikka voisi olla siis vuoden toinen lisätalousarvio, joka ajoittuu maalis-huhtikuun taitteeseen. Sen valmistelu alkaa piakkoin.
Valtiovarainministeriön ja pääministeri Vanhasen esikunnan vaiteliaisuus asiassa on merkki siitä, ettei asiaa vielä ole lyöty lukkoon.
Myös vuoden 2011 ja 2012 osalta ilmastorahoitus on tapetilla lähikuukausina. Vaikka ensi vuoden budjetti vahvistetaan syksyllä, käytännössä poliittiset ratkaisut tehdään kehysneuvotteluissa maaliskuussa.
Vaikuttamisen aika on siis nyt.
***
YK:n ilmastosopimuksen mukaan teollisuusmailla on päävastuu ilmastonmuutoksen torjunnan rahoittamisesta, minkä lisäksi niiden tulee tukea kehitysmaita ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Sopimuksessa myös todetaan, että ilmastorahoitus ei voi olla osa jo luvattua kehitysapua vaan varojen tulee olla lisärahaa.
Monesta suusta aina kehitysministeri Paavo Väyrystä myöten on kuultu, että ulkoministeriön tavoite on YK:n ilmastosopimuksen mukainen: ilmastorahoituksen täytyy tulla nykyisen kehitysyhteistyöbudjetin ulkopuolelta.
Lopullisen päätöksen asiassa tekee hallitus valtiovarainministeriön johdolla. Kepa.fi ei kuitenkaan tavoittanut kolmen työpäivän puitteissa ministeri Kataista tai hänen avustajiaan kommentoimaan prosessin etenemistä.
***
Jos uutta rahaa ei kuitenkaan heru, toimintamalleja on kaksi.
Ensinnäkin ilmastoraha voidaan ottaa kehitysyhteistyöbudjetin muilta momenteilta. Tällöin kuitenkin vaarannetaan kehitysyhteistyön pitkäjänteisyys ja ennakoitavuus, joihin Suomi nimenomaisesti on sitoutunut. Veroeuromme eivät mene tehokkaaseen käyttöön, jos avun vastaanottajamaa ei pysty suunnittelemaan esimerkiksi sairaanhoito- ja koulutusjärjestelmiään kuin pahimmassa tapauksessa vain vuodeksi eteenpäin.
Tilanne on erityisen hankala nyt, kun jo viime vuonna tehtyjen budjettileikkausten yhteydessä suunnitelmia jouduttiin kiristämään ja toimeenpanoaikatauluja pidentämään.
Toinen vaihtoehto on syödä sanat lisärahoituksesta ja tehdä silmänkääntötemppu: Lasketaan Kööpenhaminassa luvatuksi ilmastorahaksi se osuus nykyisestä kehitysyhteistyöbudjetista, joka jo nykyisellään on suunnattu ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia ehkäiseväksi kehitysyhteistyöksi. Tämä summa asettuu vieläpä kätevästi 30-40 miljoonan euron haarukkaan.
(Ilmastonmuutoksen hillintä on ollut jo vuodesta 1992 yksi kehitysavun laskentakriteereistä. Joulukuussa 2009 OECD:n Kehitysapukomitea DAC, joka määrittelee viralliset kehitysapukriteerit, linjasi, että myös ilmastonmuutossopeutumista tukevat kulut voidaan laskea osaksi kunkin maan kehitysapua.)
Kumpikin ratkaisu sotii YK:ssa sovittuja vuosituhattavoitteita vastaan, sillä köyhyyden ja nälänhädän poistamisessa ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja muut kehitysyhteistyötoimet eivät ole keskenään vaihtoehtoisia.
***
Afrikan köyhyyttä vastaan taistelevan ONE-kansalaisjärjestön teettämässä ja The Overseas Development Instituten (ODI) tekemässä tutkimuksessa todetaan, että jos ilmastonmuutokseen sopeuttava rahoitus otetaan nykyisistä apurahoista, se johtaa käytännössä siihen, että tukea siirretään pois terveys- ja koulutussektorilta.
ODIn perustelut ovat seuraavat: Tällä hetkellä Saharan eteläpuolinen Afrikka vastaanottaa 38 prosenttia kaikesta kehitysavusta. Maailmanpankin arvion mukaan alueen osuus ilmastosopeutumistarpeesta on kuitenkin vain 22 prosenttia. Näin esimerkiksi sen vuoksi, että Saharan eteläpuolisessa Afrikassa on vähemmän suojeltavaa arvokasta infrastruktuuria.
”Jos apu jaetaan ilmastosopeutumistarpeiden mukaisesti, se johtaa Afrikan kehityksen laiminlyöntiin”, tutkimusraportissa todetaan.
Myös Bill Gates varoittaa tammikuussa julkaistussa Bill & Melinda Gates Foundationin vuosikirjeessä, että ilmastorahoituksen toteuttaminen muiden apukohteiden kustannuksella uhkaa terveyssektorin kehitystyötä.
”Mikäli vain yksikin prosentti [vuoteen 2020 mennessä suunnitellusta] 100 miljardin dollarin tavoitteesta otetaan rokotusrahoituksesta, 700 000 lasta enemmän kuolee sairauksiin, jotka olisivat parannettavissa”, Gates kirjoittaa.
***
Kehitysyhteistyön palvekukeskus Kepan ajankohtaiskatsauksen ”Aitoa apua? – kehitysyhteistyövarojen kriteerit ja avun paisuttelu” mukaan on tärkeää luoda läpinäkyvät tilastointi- ja raportointikäytännöt.
”Maatasolla ilmastorahoituksen erottaminen kehitysrahoituksesta ei kuitenkaan ole välttämättä järkevää, sillä uusien rahoituskanavien luominen lisää helposti byrokratiaa ja johtaa tehottomuuteen”, katsauksessa todetaan.
Lisää tietoa aiheesta
Kepa.fi 18.12.2009: Onko Suomen ilmastoraha ”uutta” vai ”vanhaa”?
ONE: Climate financing and Development – Friends or foes?
Bill & Melinda Gates Foundation: Annual Letter 2010.
Aitoa apu? Kehitysyhteistyövarojen kriteerit ja avun paisuttelu (pdf).
Kepan uutisanalyysi 12.2.2010: Miten ”uusi” ilmastoraha määritellään?