Malalai Rahim saapui kuusihenkisen perheensä kanssa Suomeen kiintiöpakolaisena 12 vuotta sitten. Matka kulki Helsingin kautta perheen tulevaan kotikaupunkiin Tampereelle.
”Kun saavuimme Helsinkiin, nuorin poikani halusi heti syödä jotain. Oli kauhea tunne, kun en osannut kieltä enkä voinut pyytää keneltäkään apua. Silloin päätin, että haluan oppia suomea niin pian kuin mahdollista”, nykyään Seinäjoella asuva Rahim muistelee.
Rahim on opiskellut lääkäriksi Neuvostoliitossa. Hän työskenteli lääkärinä kotimaassaan Afganistanissa kunnes talibanit kielsivät naisilta ammatin harjoittamisen. Rahim joutui pakenemaan sotaa maan sisällä useasti. Kun hän sai kuulla olevansa talibanien tappolistalla, perhe pakeni Iraniin. Rahim ei suostunut luopumaan vapaudestaan ja ammatistaan.
”Kutsumukseni oli kieltoa voimakkaampi.”
Rahim jatkoi työtään kaksi vuotta pakolaisleirillä Afganistanin ja Iranin rajalla, kunnes haki turvapaikkaa Suomesta. Tultuaan valituksi kiintiöpakolaiseksi Suomeen ei mennyt kuin muutama kuukausi, kun hän oli perheineen Tampereella. Rahim huomauttaa, että he olivat onnekkaita, sillä monet kiintiöpakolaisiksi valitut joutuvat odottamaan vuosia pakolaisleireillä ennen kuin pääsevät Suomeen, sillä ei löydy kuntaa, joka haluaisi heidät vastaanottaa.
”Tälläkin hetkellä 400 kiintiöpakolaiseksi valittua odottaa leireillä pääsyä Suomeen.”
Afgaanit ovat olleet viime vuosina somalien rinnalla suurin joukko, jolle on myönnetty Suomessa turvapaikkoja ja he muodostavat myös maailmanlaajuisesti suurimman pakolaisryhmän. YK:n pakolaisjärjestön mukaan vuonna 2010 yli 3,5 miljoonaa afganistanilaista oli suojelun tarpeessa.
Rahim toteaa, että pakolaisuuden syyt eivät ole vuosien saatossa muuttuneet. Ihmiset pakenevat kotimaastaan taloudellisista ja poliittisista syistä ja heidän henkensä saattaa olla uhattuna.
”Ihmiset haluavat asua ja elää turvassa ja antaa lapsilleen koulutuksen. Ei kukaan lähtisi kotimaastaan ystäviensä ja sukulaistensa luota, ellei olisi pakko. Jokaisella pakolaisella on takanaan tragedia.”
Esimerkillisen yritteliäs nainen
Suomen Pakolaisapu halusi tänä vuonna painottaa valinnassaan yritteliäisyyttä.
”Hän on kannustava esimerkki sekä kantasuomalaisille että pakolaisille”, Pakolaisavun hallituksen puheenjohtaja Maija Perho sanoi.
”Tämä tuntuu merkitykselliseltä, kun ajattelen afganistanilaisten naisten asemaa”, Rahim totesi tunnustuksen saatuaan.
Vuonna 2000 maahan tullut Rahim sai lääkärin toimiluvan Suomessa vuonna 2007. Nykyään viiden lapsen äiti työskentelee Seinäjoen keskussairaalassa ja erikoistuu gynekologiksi.
Rahim on järjestön mukaan erinomainen esimerkki siitä, että myös aikuisena Suomeen tullut pakolainen voi oppia kielen ja kotoutua uuteen maahan.
Rahim haluaakin kiinnittää huomiota siihen, että pakolaisilla on erilaiset lähtökohdat esimerkiksi koulutuksen suhteen. Kotouttamisessa pitäisi ottaa huomioon tulijoiden erilaiset taustat. Varsinkin nuoret tytöt tarvitsevat erityistä tukea lukutaidon ja suomen kielen oppimisessa, sillä heillä ei ole ollut kotimaassaan mahdollisuutta opiskeluun.
Aikuisille puolestaan koulu voi olla vaikea ympäristö uuden opiskeluun. Monet kärsivät sotatraumoista, joista seuraa fyysisiä ja psyykkisiä ongelmia, jotka heikentävät oppimiskykyä ja vaikeuttavat uuden omaksumista.
Rahim haluaisikin saada aikuiset työharjoitteluihin, joissa he oppisivat kielen ja pääsisivät kiinni työelämään. Samalla pakolaiset ja suomalaiset tutustuisivat toisiinsa. Kielitaito, koulutus ja pääsy työelämään ovat kotouttamisen avaimet.
”Moni pakolainen voi olla lahjakas esimerkiksi kädentaidoissa, mutta kielen takia työllistyminen on vaikeaa.”
Myös Rahimilla oli ensimmäisessä työpaikassaan Tampereen keskussairaalassa vaikeaa, kun hänen kielitaitonsa ei ollut niin hyvä kuin nykyään.
”En voinut sanoa, mitä halusin tai ajattelin. Pelkäsin, että minua pidetään tyhmänä tai että työkaverit ajattelevat minusta selkäni takana pahaa. Mutta päivä päivältä, kun istuimme yhdessä ja juttelimme, niin asiat alkoivat selvitä. Suomalaiset ovat timanttia”, hän hymyilee.
Rahim uskoo, että jos pakolaiset ja maahanmuuttajat kertoisivat suomalaisille taustoistaan, ennakkoluulot vähenisivät ja ystävällisyys ja avuliaisuus lisääntyisivät. Hänen mielestään tietoa pitäisi välittää pakolaisten ja suomalaisten välillä esimerkiksi radiossa, televisiossa ja erilaisissa tapahtumissa.
”Myös pakolaisten pitää olla aktiivisia. Suomalaiset eivät tunne meidän ongelmiamme ja kulttuuriamme.”
Pakolaisnainen valittiin nyt 15. kerran.
Pakolaisapu: Vuoden pakolaisnainen: Äiti, lääkäri ja sillanrakentaja