Afrikka menettäisi neuvotteluasemiaan, jos sen avunantajat yhdistävät voimansa. Näin sanoi Wikileaksin joulukuun 4. vuotaman tiedon mukaan Kenian Kiinan-suurlähettiläs Julius Ole Sunkuli.
Yhdysvaltain Kiinan-lähettiläs Jon Huntsman kirjoitti vuodetussa sähkeessä, kuinka afrikkalaiset korkean tason diplomaatit suhtautuvat varauksella siihen, että Yhdysvallat ja Euroopan unioni yrittävät koordinoida Afrikalle annettavaa kehitysapua Kiinan kanssa.
Sunkulin ja eteläafrikkalaisen ministerin Dave Malcomsonin mukaan Euroopan unionin aiemmat yritykset muodostaa kolmikantayhteistyötä Kiinan, EU:n ja Afrikan maiden välillä kaatuivat Afrikan maiden painostukseen – ”kolmikantaisessa” keskustelussa afrikkalaiset kun kokivat jäävänsä neuvottelujen ulkopuolelle.
Hyvä, paha koordinaatio
Avunantajien yhteistyö ja avun koordinointi on yksi suuria 2000-luvun ponnistuksia. Sen julkilausuttu tarkoitus on parantaa avun laatua ja keventää vastaanottajien hallinnollista taakkaa. Kepa muistutti aiemmin tänä vuonna julkaistussa Kehitysyhteistyö nyt -raportissaan, että vaikka avun laatu on parantunut huomattavasti, edelleen sen pirstaleisuus ja heikko koordinaatio täyttävät vastaanottajamaiden virkamiesten päivät ja aikaa työlle jää liian vähän.
Päällekkäinen työ onkin avunantajien yhteistyön myötä vähentynyt, mutta koordinaation kääntöpuoli on yhtenäisen avunantajarintaman kasvava valta, joka uhkaa pahimmillaan muistuttaa eräänlaista valvontakomissiota.
”Rintama vaikuttaa helposti maan kehityssuuntaan enemmän kuin Tansanian kansa”, kirjoitti raportissa Kepan Tansanian-toimiston kehityspoliittinen työntekijä Khamis Bakar.
”Kilpailuttaminen kannattaa”
Afrikkalaiset diplomaatit kertoivat Jon Huntsmanille, että avunantajien välisellä kilpailulla on positiivisia vaikutuksia, sillä erilaiset kehitysagendat tarjoavat niille liikkumatilaa ja vaihtoehtoja länsimaiselle kehitysajattelulle, joka on ollut vallalla vuosikymmeniä.
Malcomsonin mukaan lännen pyrkimykset yhteistyöhön Kiinan kanssa tulkittiin yritykseksi vaikuttaa Kiinan Afrikka-apuun.
Kenian Sunkulin mukaan Kiinan käytännöllinen, kahdenvälinen apu on toivottavaa, eikä hän nähnyt mitään konkreettista hyötyä muiden avunantajien yhteistyöstä Kiinan kanssa. Sunkuli sanoi afrikkalaisten olevan turhautuneita länsimaiden toiveisiin ”kapasiteetin vahvistamisesta”, joka hänen mukaansa käytännössä tarkoittaa konferensseja ja seminaareja.
Kiinan tarjoamat konkreettiset hankkeet ovat monien vastaanottajien mielestä paljon mielekkäämpiä.
Infraa, ei ihmisoikeuksia
Huntsmanin tulkinta on, että Afrikan maat pelkäävät, että länsi yrittää ajaa hyvää hallintoa avun ehdoksi Kiinan antamaan kehitysapuun.
Afrikan maiden johtajat ovat kiitelleet Kiinaa siitä, ettei sen apua ole sidottu poliittisiin ehtoihin kuten ihmisoikeuksiin ja hyvään hallintoon samalla tavalla kuin lännen apu on. Poliittisesti täysin sitomatonta Kiinankaan apu ei ole: esimerkiksi vuonna 2006 Kiina uhkasi vetäytyä Sambiasta, jos Kiinan-vastainen oppositiojohtaja Michael Sata voittaisi presidentinvaalin. Kiina on myös saanut tärkeää sivustatukea Afrikan mailta YK:ssa ja muilla kansainvälisillä foorumeilla.
Erityisesti afrikkalaiset diplomaatit pitävät arvossa infrastruktuuriin, kuten teihin, keskittyviä hankkeita, joita Kiina Afrikassa harrastaa. Se on vuodon mukaan johtanut siihen, että ”perinteiset” avunantajat EU:sta Maailmanpankkiin ovat ottaneet infrastruktuurihankkeet takaisin agendalleen.
Eivät afrikkalaisten diplomaattien kommentit pelkkää Kiina-suitsutusta ole. Etelä-Afrikan Malcomson esimerkiksi kehottaa avunantajia, niin Kiinaa kuin Yhdysvaltoja tukemaan alueellisia, maiden rajat ylittäviä kehityshankkeita. Kiinalaisia voisi hänen mukaansa rohkaista laajentamaan horisonttia kahdenvälisestä avusta laajempiin ohjelmiin.
”Pitää tukea Afrikan omia hankkeita”
Kepa ja muut kansalaisjärjestöt ovat tarjonneet avun laadun parantamiseen yhä enemmän ”omistajuutta” – eli sitä, että vastaanottajat itse saavat johtaa kehitystään. Se on tällä hetkellä myös tärkein painopiste valtioiden välisissä prosesseissa kehitysavun tehostamiseksi.
Tähän suositukseen päätyy myös Yhdysvaltain Kiinan-lähettiläs Jon Huntsman.
”Meidän täytyy tarkkaan valita sellaisia hankkeita, joilla on laaja tuki afrikkalaisessa yhteisössä”, hän kirjoittaa. ”Mielellään afrikkalaisten aloittamia ja heidän johtamiaan hankkeita, jotta kehitysyhteistyön dialogi saadaan käyntiin oikealla tavalla.”
”Lisäksi meidän täytyy selkeästi artikuloida yhteistyön hyödyt afrikkalaisille kumppaneillemme, ja ottaa afrikkalaisten äänet kuuluviin, kun keskustelemme Yhdysvaltain, Kiinan ja Afrikan välisistä suhteista.”
Guardian: US embassy cables: African countries prefer Chinese aid to US-China cooperation
Kehitysyhteistyö nyt -raportti