Kestävä kehitys ei ole yksinomaan tai edes ensisijaisesti ympäristökysymys. Näin kirjoittaa YK:n kehitysjärjestö UNDP:n pääjohtaja Helen Clark Inhimillisen kehityksen raportin esipuheessa.
”Tasavertaisuus ja kestävyys ovat vahvasti liitoksissa toisiinsa, eikä toista voida saavuttaa ilman toista”, Clark sanoi raportin julkistamistilaisuudessa Kööpenhaminassa 2. marraskuuta.
UNDP:n vuoden tärkeintä julkaisua voidaankin tänä vuonna pitää kommenttipuheenvuorona kestävän kehityksen kokoukselle, niin sanotulle Rio+20-kokoukselle, joka järjestetään Rio de Janeirossa ensi kesäkuussa. Kehitysjärjestö haluaa kiinnittää keskustelun huomion tasa-arvoon ja ihmisiin, erityisesti kaikista haavoittuvimmassa asemassa oleviin.
Tasa-arvonäkökulma ympäristökeskustelussa keskittyy usein sukupolvien väliseen tasa-arvoon: mitä me jätämme tuleville sukupolville. UNDP:n mukaan kansainvälisessä keskustelussa on huomioitava paremmin myös nykyiset tasa-arvo-ongelmat eri ihmisryhmien välillä.
Raportin päähuoli on ympäristön tilan ja eriarvoisuuden kaikista köyhimpiä sivalteleva kaksiteräinen miekka: toisaalta ympäristön tilan heikentyminen vahvistaa eriarvoisuutta ja toisaalta eriarvoisuus inhimillisessä kehityksessä ruokkii ympäristön tilan heikentymistä.
Kehitysjärjestö tunnustaa, että toimenpiteet, joilla parannetaan ympäristön tilaa voivat tuoda kielteisiä vaikutuksia tasavertaisuudelle, esimerkiksi jos ne hillitsevät talouskasvua kehitysmaissa. Se ei kuitenkaan ole välttämätöntä, vaan monissa maissa on löydetty positiivisia synergioita tasa-arvon ja kestävyyden kehittämisessä. Raportti tarjoaa ratkaisuja kehitysrahoituksesta kansalaisten demokraattiseen osallistumiseen.
”Riossa luodaan kestävän kehityksen tavoitteita”
Vaikka kestävästä kehityksestä puhuttaessa usein muistutetaan, että se tarkoittaa luonnontalouden lisäksi myös yhteiskunnallista kestävyyttä, jää keskustelu UNDP:n mielestä liian kevyelle tasolle.
”Silloinkin kun eri ryhmiin kohdistuvia vaikutuksia [ympäristöpolitiikassa] arvioidaan, huomio kiinnitetään etupäässä tuloihin liittyviin vaikutuksiin”, raportissa pahoitellaan.
Kansalaisyhteiskunnan osallistumisen ja demokraattisten oikeuksien mukaan tuominen ilmastokeskusteluun onkin UNDP:n toive siitä, mihin suuntaan ensi kesän Rion-kokouksen valmistelu voisi liikkua. Syytä UNDP:n kommentille on, sillä näyttää todennäköiseltä, että Riossa luonnostellaan jatkoa YK:n vuosituhattavoitteille, jotka umpeutuvat vuonna 2015.
”Rio on ensimmäinen areena, jossa aletaan luoda uusia kestävän kehityksen tavoitteita”, sanoi julkistustilaisuudessa puhunut Tanskan pääministeri Helle Thorning-Schmidt. ”Uskon, että tämä raportti asettaa keskustelulle agendan.”
UNDP toivoo jatkossa tasavertaisuuskysymysten täysimääräistä sisällyttämistä ympäristöpoliittisiin ohjelmiin.
”Perinteiset ympäristöpolitiikan arviointikäytännöt ovat tältä osin puutteellisia. Ne saattavat esimerkiksi tuoda esiin tulevien päästöjen vaikutukset mutta usein vaikenevat resurssien jakamiseen liittyvistä kysymyksistä”, raportissa kirjoitetaan.
”Tasavertaisuuden ja osallistavuuden merkitys ovat jo ilmeisiä vihreän talouden ohjelmien tavoitteissa. Ehdotamme, että asiaa tulisi viedä tästä eteenpäin.”
Kestävä vihreä talous
Globaali tasavertaisuus tarkoittaa etupäässä rikkaiden ja köyhien välisen kuilun kuromista umpeen. UNDP:n omaa mittaria Inhimillisen kehityksen indeksiä käytetään usein kehityspiireissä varallisuuden ja köyhyyden mittarina, sillä se ottaa ostovoimakorjatun bruttokansantuotteen lisäksi huomioon koulutuksen ja elinajanodotteen, ja kuvaa siis maiden kehitystä tarkemmin kuin pelkkä bruttokansantuote.
Inhimillisen kehityksen raportin mukaan maailman eriarvoisuus vähenee — köyhien kehittyessä rikkaita nopeammin — mutta vain, jos merkittäviä ympäristötuhoja ei tapahdu.
UNDP:n ennuste havainnollistaa riskejä ja menetyksiä, joita tulevat sukupolvet joutuvat kohtaamaan, mikäli emme tartu toimeen ympäristölle haitallisen kehityskulun pysäyttämiseksi tai sen suunnan kääntämiseksi.
Ympäristötuhon skenaariossa käännekohta huonompaan tapahtuu kehittyvissä maissa ennen vuotta 2050. UNDP:n mukaan monessa tapauksessa kaikkein heikko-osaisimmat kantavat — ja tulevat jatkossakin kantamaan — suurimman taakan ympäristön tilan heikkenemisestä, vaikka heidän osuutensa tilanteen syntymiseen onkin pieni.
”Tulot ja talouskasvu selittävät merkittävästi päästöjen tasoa, mutta näiden välinen yhteys ei ole välttämätön”, raportissa huomautetaan.
Rion-kokouksen taikasanoiksi ovatkin vakiintumassa vihreä talous ja vihreä kasvu, joihin UNDP toivoo myös tasavertaisuuden näkökulmaa. Tanskan pääministeri Thorning-Schmidt vakuutti puheessaan, että vihreä kasvu tulee olemaan keskeisessä asemassa myös EU:n politiikassa, kun Tanska ottaa unionin puheenjohtajuuden vuodenvaihteessa.
Useat maat ovat raportin mukaan saavuttaneet merkittäviä tuloksia sekä inhimillisen kehityksen, yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden että ympäristön kestävyyden saralla. Raportissa mainitaan erikseen Costa Rica, Filippiinit, Ruotsi ja Saksa tällaisista win-win-win-maista, joiden kokemuksista muut voisivat oppia.
Raportin mukaan on olemassa useita lupaavia keinoja parantaa energian saatavuutta aiheuttamatta samalla merkittävää lisäkuormitusta ympäristölle.
Esimerkiksi sähköverkon ulkopuolisten hajautettujen vaihtoehtojen avulla on teknisesti mahdollista tuottaa energiapalveluita köyhille kotitalouksille minimaalisin ilmastovaikutuksin. Nykyaikaisten energiapalveluiden perustaso voidaan UNDP:n mukaan ulottaa kaikille maailman ihmisille siten, että hiilidioksidipäästöjä lisätään ainoastaan arviolta 0,8 prosenttia.
”Raha on olemassa”
Ilmasto- ja kehitysrahoituksen tarve ylittää raportin laskelmien mukaan moninkertaisesti nykyisen virallisen kehitysavun tason.
”Nykyinen matalahiilisten energianlähteiden rahoitus kattaa esimerkiksi vain noin 1,6 prosenttia siitä, mikä arvioidaan vähimmäistarpeeksi, kun taas ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja sen lieventämiseen kohdistettu rahoitus kattaa noin 11 prosenttia arvioidusta tarpeesta”, kirjoittaa Helen Clark raportin esipuheessa.
Rahoitusvajeen ylittäminen edellyttää hänestä innovatiivista ajattelua. Investointitarpeet ovat suuret, mutta ne eivät ylitä nykyisiä menoja muilla alueilla, kuten sotilasmenoissa, raportissa muistutetaan.
”Meillä on tarvittava teknologia, esimerkkejä hyvästä politiikasta ja rahalliset resurssit”, Clark painotti raporttia esitellessään.
UNDP on puhunut pitkään kansainvälisen verotuksen, esimerkiksi rahoitusmarkkinaverojen puolesta. UNDP:n päivitetty analyysi osoittaa, että hyvin matalalla, 0,005 prosentin tasolla valuuttakaupan verotus voisi tuottaa noin 40 miljardia dollaria vuosittain.
Useimmissa G20-ryhmän maissa on raportin mukaan jo otettu käyttöön erilaisia rahoitusmarkkinoiden veroja, ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on vahvistanut laajemman veron olevan hallinnollisesti toteutettavissa.
Vaikka raportin julkilausuttu tarkoitus on stimuloida keskustelua ennen Rion-kokousta, ei liene sattumaa, että UNDP nostaa esimerkikseen G20-ryhmän. Ryhmä nimittäin kokoontuu UNDP:n raportin julkaisua seuraavana päivänä Ranskan Cannesin keskustelemaan — muiden asioiden muassa myös rahoitusmarkkinaverosta.
Inhimillisen kehityksen indeksi
Inhimillisen kehityksen raportin liitteenä julkaistaan vuosittain inhimillisen kehityksen indeksi. Siinä maailman valtiot arvioidaan ostovoimakorjatun, henkeä kohden lasketun bruttokansantuotteen, koulutustason ja elinajanodotteen mukaan. Suomi on tänä vuonna sijalla 22, niin kuin viime vuonnakin.
Hyvin korkea inhimillinen kehitys (”Top ten”)
1. Norja
2. Australia
3. Hollanti
4. Yhdysvallat
5. Uusi Seelanti
6. Kanada
7. Irlanti
8. Liechtenstein
9. Saksa
10. Ruotsi
Hyvin alhainen inhimillinen kehitys (”Bottom ten”)
178. Guinea
179. Keski-Afrikan tasavalta
180. Sierra Leone
181. Burkina Faso
182. Liberia
183. Tshad
184. Mosambik
185. Burundi
186. Niger
187. Kongon demokraattinen tasavalta
UNDP: Kestävyys ja tasavertaisuus: Parempi tulevaisuus kaikille
Kepan Rio+20-kokoussivut: YK:n kestävän kehityksen kokous Brasiliassa 4.-6.6.2012.
,